Miten lapsikaappaustilanteeseen voi varautua ja miten siinä toimia?
Ulkomaalaisten kanssa yhä enenevässä määrin solmittujen avioliittojen tai asuinliittojen myötä kotimaisen lapsikaappauksen ohella myös kansainvälinen lapsikaappaus on noussut merkittäväksi lainsäädäntötoimia vaatineeksi asiaksi. Avioliiton tai muun suhteen kariutuessa tilanne voi lukkiutua siihen pisteeseen, että toinen puoliso vie lapsen tai lapset mennessään, ääritapauksessa jopa ulkomaille. Lapsen irrottaminen tutusta ja turvallisesta kasvuympäristöstä voi lapsen kehityksen ja myöhemmän elämän kannalta olla hyvinkin vahingollista.
Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on yleensä kyse, kun lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä tapaamisoikeuden jälkeen palauttamatta ja lapsi on asunut pysyvästi Suomessa ja on alle 16-vuotias. Lapsen huollon määräytyminen ratkaisee osaltaan sen, katsotaanko lapsikaappauksen tapahtuneen vai ei. Jos lapsi esimerkiksi on toisen vanhemman yksinhuollossa, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman lapsen huoltajan suostumusta.
Lapsikaappauksen suunnittelua epäiltäessä on syytä ottaa yhteys joko poliisiin tai ulosottomieheen, joka voi ottaa lapsen väliaikaisesti haltuun kaappaamisen estämiseksi. Kunnan sosiaaliviranomainen voi myös kiirellisen huostaanoton järjestämällä estää suunnitellun maastaviennin.
Lapsikaappaustilanteissa on yleensä aina syytä tehdä asiasta ilmoitus poliisille sekä ottaa yhteyttä oikeus- tai ulkoasiainministeriöön. Ulkoasiainministeriö toimii välittävänä viranomaisena, jos lapsi on kaapattu muualle kuin kansainvälisiin lapsikaappaussopimuksiin sitoutuneisiin valtioihin. Lapsen palauttaminen on mutkikas prosessi ja siksi on suotavaa jo ensivaiheessa kääntyä myös lakimiehen puoleen.
Haagin ja Euroopan neuvoston lapsikaappaussopimukset ovat merkittävimmät kansainväliset sopimukset, joilla kansainvälisiä lapsikaappauksia on pyritty ehkäisemään ja ratkaisemaan. Ne eivät vain aina toimi riittävän nopeasti ja toivotulla tavalla. Lisäksi kansainväliset sopimukset ovat käytettävissä vain, mikäli kyseessä oleva valtio on niihin liittynyt. Lapsi saatetaan viedä valtioon, joka ei ole mainittuihin sopimuksiin liittynyt. Tällöin lapsikaappausasian ratkaiseminen on riippuvainen lähinnä asianomaisen maan lainsäädännöstä.
Kulttuurillisista, uskonnollisista ja oikeusjärjestelmien eroavuuksista johtuen vieraissa maissa suhtautuminen lapseen, lapsen vanhempaan ja lapseen liittyviin huoltajuus- ja tapaamisjärjestelyihin voi erota meillä totutusta huomattavastikin. Esimerkiksi lapsen huoltajuus saattaa kuulua äidille lapsen ollessa pieni, mutta siirtyy isälle lapsen varttuessa. Lapsen sukupuoli voi myös vaikuttaa lapsen huoltajuuteen. Lisäksi huoltajuuden saaminen voi edellyttää tiettyä uskonnollista vakaumusta. Myös lapsen isovanhemmilla saattaa olla yhtäläiset oikeudet lapsen vanhempien kanssa. Lapsen edun arvioinnin kriteerit myös vaihtelevat eri maissa. Lapsen huoltoa ulkomailla käsittelevä tuomioistuin voi olla uskonnollinen tai siviilituomioistuin.
Nopeaa apua lakiasioihin.
