Jos leski ei kuolleen puolisonsa jälkeen vaadi vainajan omaisuutta avio-oikeuden nojalla tasinkona, ei tätä tasingosta luopumista ole verotuskäytännössä yleensä pidetty lahjana.

Jos tasingosta luovutaan vain yhden perillisen tai muun kuin perillisasemassa olevan hyväksi, on lahjaveroriski olemassa. Luopuminen tasingosta ilman lahjaveroa ei voine tapahtua enää vuosien päästä.

Jos leski on jo ryhtynyt avio-oikeuden nojalla saatuun tasinkoon ja vasta sen jälkeen luopuu siitä, on kyseessä lesken lahja ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä ei välttämättä ole verotuksellisesti epäedullista, jos tarkoitus on siirtää koko vainajan omaisuus perillisille. Omaisuuden tullessa sekä vainajalta että leskeltä pilkotaan monesti perintö- ja lahjaverotuksen progressiota.

Ongelmia ositusten lahjaverokontrolliin tuottaa se, että verottaja ei useinkaan saa tietoonsa toimitettuja osituksia. Perintöverotuksen toimittamisen yhteydessä olisi otollinen ajankohta silmäillä myös toimitetut jäämistöositukset, mutta ositusta ei yleensä siihen mennessä ole toimitettu. Ositus- ja jakokirja tulee aina liittää verottajalle jätettävään perukirjaan, mikäli ositus tai perinnönjako on ehditty siihen mennessä toimittaa.

Perintöverotuksen yhteydessä toimitettava lahjaverotus osituksen perusteella on käytännössä perintöverotusta. Liikaa osituksessa saaneelle leskelle tai perilliselle määrätään perintövero lahjastaan, vaikka hän ei varsinaista perintöä saisikaan. Samalla tavalla toimitaan henkivakuutuskorvauksia verotettaessa.

Suomen Juristit Oy
17.06.2021