Kuka saa testamenttiperinnöstä luopujan osuuden jäämistöstä?

Kun ratkaistaan kysymystä siitä, kuka on testamentinsaajan sijaantuloperillinen, on otettava huomioon perintökaaren testamentin tulkintaa koskevat normit. Perussääntö on, että testamentin tulkinnassa tulee aina pyrkiä selvittämään ja täyttämään testamentintekijän tahto. Tulkinnassa ei voida unohtaa testamentin henkilökohtaista luonnetta.

Jos testamentinsaaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa tulee voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen osaltaan panna täytäntöön, testamentinsaajan sijaan tulevat hänen sijaantuloperillisensä. Testamentista luopumista voidaan pitää laissa tarkoitettuna muuna perusteena edellä mainitun testamentin tulkintaohjeen soveltamiselle. Testamentin määräyksestä, testamentin tarkoituksesta tai olosuhteista voi johtua, ettei perusteita kerrotulle sijaantuloperillisiä suosivalle tulkinnalle ole. Tällöin luopujan testamenttiosuus menee suhteellisuusperiaatteen mukaisesti muiden yleistestamentinsaajien hyväksi. Yleensä tullee kuitenkin kysymykseen lakimääräisiä sijaantuloperillisiä suosiva tulkinta.

Silloin kun testamentilla annettu oikeus on luonteeltaan korostetun henkilökohtainen, esim. hallintaoikeus tiettyyn varallisuuteen, ei edellä mainittuja sääntöjä voida soveltaa. Lähtökohta tuolloin on oikeuden palaaminen kuolinpesään ja siirtyminen sitä kautta testamentintekijän lähimmille perillisille. Vasta jos lähimpiä perillisiä ei ole, kyseisen testamenttimääräyksen saisivat hyväkseen muut testamentinsaajat. Jos testamentintekijän kuitenkin voidaan olettaa tarkoittaneen muuta, noudatetaan tätä testamentintekijän oletettua tarkoitusta.

Testamentista voi samaan tapaan kuin perinnöstäkin luopua tehokkaasti testamentinsaajan perillisten hyväksi, mikäli perilliset edellä esitettyjen tulkintasääntöjen tai nimenomaisen testamenttimääräyksen nojalla ilman luopujan määräystäkin tulisivat testamentista luopujan tilalle. Luopuja ei kuitenkaa saa määrätä testamentin jakoperusteista tai muista seikoista, eikä voi asettaa sijaantulosaannolle ehtoja. ”Määräämisvallan ylitys” tekee luopumisesta tehottoman ja aiheuttaa perintöveroseuraamuksen lisäksi lahjaverotuksen samasta saannosta.