Prekluusiolla tarkoitetaan sitä, että tiettyjen edellytysten vallitessa asianosainen menettää oikeutensa esittää uusia seikkoja ja todisteita tietyssä menettelyn vaiheessa.

Dispositiivisessa riita-asiassa eli asiassa, jossa sovinto on sallittu, asianosainen ei saa pääkäsittelyssä vedota sellaiseen seikkaan, johon hän ei valmistelussa ole vedonnut. Uusia todisteita ei enää valmistelun jälkeen voi ilmoittaa. Vedotakseen uuteen seikkaan pääkäsittelyssä tulee asianosaisen saattaa todennäköiseksi, että hänen menettelylleen on ollut pätevä syy. Asianosainen ei saa myöskään vedota uuteen todisteeseen, ellei voida olettaa, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. Jos asianosaiset suostuvat, voidaan uusi todiste kuitenkin ottaa vastaan.

Prekluusiomääräyksellä tuomari kehottaa asianosaista ilmoittamaan kanneperusteensa ja kaikki todisteensa määräajassa. Jos asianosainen ei vetoa uuteen seikkaan tai ilmoita uutta todistetta tuomarin asettamassa määräajassa, menettää hän oikeutensa vedota niihin. Vain pätevä syy olla vetoamatta kyseiseen seikkaan tai todisteeseen aiemmin voi antaa asianosaiselle oikeuden esittää ne prekluusiosta huolimatta.

Prekluusio kuuluu dispositiiviseen riita-asiaan eli asiaan, jossa sovinto on sallittu. Prekluusiosäännöstä ei ole voimassa indisposiviisessa riita-asiassa eikä rikosasiassa. Indispositiivisissa asioissa prekluusiouhka on kuitenkin voimassa hovioikeudessa, ja rikosasioissa korkeimmassa oikeudessa.

Prekluusiouhka koskee nimenomaan todisteita, ja se kohdistuu yksittäisiin todisteisiin, todistajiin ja todistusesineisiin. Prekluusiouhka ei koske todistusteemoja, eli jo nimettyä todistajaa voi kuulla sellaisestakin sellaisestakin aiheesta, jota ei ole hänen todistusteemakseen nimetty.

Prekluusion tarkoituksena on edistää oikeudenkäynnin varmuutta ja keskittämistä. Uhalla on myös vaikutus oikeudenkäynnin joutuisuuteen, sillä se estää oikeudenkäynnin kohteen ja oikeudenkäyntiaineiston hallitsemattoman laajenemisen oikeudenkäynnin myöhäisessä vaiheessa.