Sopimus

Sopimus on kahden tai useamman toisiansa edellyttävän oikeustoimen yhdistelmä, yhteensulauma. Sopimuksessa on siis vähintään kaksi osapuolta. Synteperusteena on tavallisesti tarjous ja sen hyväksyvä vastaus. Termi tarkoittaa sopimuksen tekemistä, eli sitä että osapuolet ovat sopimusoikeudellisesti sidottuja. Se voi tarkoittaa myös suhteen sisältöä ja on silloin nimitys joukolle osapuolten välillä vaikuttavia velvoitteita ja vastaavia oikeuksia tai nimitystä jotakin asiaa koskevasta asiakirjasta.

Mikä sopimus on?

Sopimukset liittyvät jokapäiväiseen elämään. Sopimusoikeudelliset  normit ovat abstrakteja, sillä muussa tapauksessa niiden yleinen soveltaminen on mahdotonta. Sopimuksella sidotaan yleensä vain sopijapuolet. Taustalla on sopimusvapauden periaate.

Sopimuksen tehtävä on synnyttää sitovuus. Taustalla on osapuolten yhteinen tavoite ja tahto. Sitovuus merkitsee, että rikkojaa vastaan voidaan ryhtyä toimenpiteisiin hänen taivuttamisekseen toimimaan sopimuksen mukaisesti.

Yksilöllinen vai vakioehtoinen sopimus

Vakiosopimuksiksi nimitetään sopimuksia, joissa ehdot on pitkälti laadittu ennakolta (esim. vakuutukstet). Vakiosopimusten ongelmana on niiden yksipuolisuus. Yksillöllisessä sopimuksessa ehdot sovitaan tapauskohtaisesti. Sopimuksia voidaan erotella myös keston perusteella kert- ja kestosopimuksiksi.

Kun sopimuksen osapuolina on elinkeinonharjoittaja ja kluttaja, puhutaan kuluttajasopimuksesta.

Osapuolisidonnaisuus  on aina sopimuksen lähtökohta. Ei voida perustaa suoritusvelvollisuutta ulkopuoliselle. Velvoite kolmannelle tulee kysymykseen vain erityistapauksissa (esim. työehtosopimus). Oikeus kolmannelle on mahdollinen esim. henkivakuutuksessa, jossa määritetään edunsaajaksi kuolemantapauksessa kolmas.

Sopimus on oikeustoimi, johon kuuluu 1. tahto (halu tulla sidotuksi) 2. tahdonilmaisu (sen ilmaiseminen) 3. tarkoitus tulla toisen tietoon (tahdonilmaisu on tarkoitettu vastaanottajalleen) ja 4. täyttämistoimi.