Dispositiivisessa riita-asiassa ratkaisu saadaan perustaa vain niihin seikkoihin, joihin asianosaiset ovat itsevedonneet. Asianosaisen esittämät oikeustosiseikat sitovat tuomioistuinta. Tuomioistuin ei saa perustaa tuomiotaan seikkaan, johon asianosainen ei ole vedonnut. Pelkkä maininta oikeustosiseikan olosta ei riitä, vaan asianosaisen tulee todella vedota siihen. Tällä turvataan se, että vastapuoli ymmärtää, että seikka voidaan panna tuomion perustaksi.

Väittämistaakka koskee niin kantajaa kuin vastaajaa. Sen asianosaisen, jolla väittämistaakka on, tulee itse seikkaan vedota. Kantajan väittämistaakka kohdistuu oikeustosiseikkoihin, jotka johtavat kantajan vaatimaan oikeusseuraukseen. Väittämistaakka syntyykin sille, jonka eduksi tietty tosiseikka asiassa koituisi. Koska juuri väittämistaakan omaavan asianosaisen tulee vedota seikkaan vaatimuksensa perusteena, ei vastapuolen vetoaminen seikkaan oman vaatimuksensa perusteella riitä.

Väittämistaakka ei koske todistustosiseikkoja, vaan ne tuomioistuin voi ottaa huomioon viran puolestakin. Väittämistaakka ei myöskään voi koskea lainsoveltamista, sillä jura novit curia -periaatteen mukaisesti tuomioistuin tuntee lain. Asianosaiset voivat tietysti esittää näkemyksiään asian oikeudellisista piirteistä, mutta nämä eivät sido tuomioistuinta.