Jos hovioikeus on ratkaissut asian asianosaisen mielestä virheellisellä tavalla, tämä voi valittaa päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Valittaminen korkeimpaan oikeuteen edellyttää kuitenkin aina valituslupaa. Asianosaisella on oikeus hakea valituslupaa 60 päivän ajan hovioikeuden ratkaisun saamisesta. Lupaa haetaan laatimalla valituskirjelmä, johon sisällytetään valituslupahakemus.

Valituslupahakemuksessa on ensinnäkin ilmaistava hovioikeuden ratkaisu, johon muutosta haetaan. Siinä on myös mainittava peruste, jonka nojalla valituslupaa haetaan. Lisäksi siinä on tuotava ilmi syyt, joiden perusteella edellytykset luvan myöntämiselle hakijan mielestä täyttyvät.

Valituslupa voidaan myöntää, jos asian käsittely on tarpeen muiden vastaavien tapausten kannalta. Korkeimman oikeuden päätös nimittäin ohjaa oikeuskäytäntöä ja lain soveltamista muissa samankaltaisissa tapauksissa. Lupa voidaan myöntää myös, jos asian käsittelyssä on tapahtunut virhe, jonka vuoksi ratkaisu tulisi purkaa. Perusteena voi olla myös muu painava syy.

Korkein oikeus voi joko myöntää valitusluvan, tai hylätä lupahakemuksen, jolloin valitusta ei tutkita. Se voi myöntää luvan myös vain osittain. Tällöin osa hovioikeuden ratkaisusta tutkitaan korkeimmassa oikeudessa.

Valituslupaa ei tarvita asioissa, jotka tutkii ensimmäisenä asteena hovioikeus. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi valtio- ja maanpetosasiat.

Lue lisää käräjäoikeuden päätöksestä valittamisesta ja korkeimmasta oikeudesta.

Lähde §: oikeudenkäymiskaari, laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa

Suomen Juristit Oy
7.5.2015
(Päivitetty 28.11.2021)