Vastikkeen määrä voi vaihdella huoneistojen välillä. Vastikkeen määräytymisen perusteet on määriteltävä taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä. (AsOYL 1:13.1.7.)

Vastikkeen määrä

Taloyhtiöllä on oltava yhtiöjärjestys. Yhtiöjärjestyksessä on aina mainittava yhtiövastikkeen määräämisen perusteet sekä kuka määrää vastikkeen suuruuden ja maksutavan.

Vastikkeet jaetaan rahoitusvastikkeeseen ja hoitovastikkeeseen eli yhtiövastikkeeseen. Kokonaisvastike muodostuu siis näistä kahdesta eri vastikkeesta, mutta rahoitusvastiketta ei aina ole. Rahoitusvastike on vain asunnoissa, joissa on velkaosuutta jäljellä taloyhtiölle. Jos asunto on velaton, ei siihen kohdistu rahoitusvastiketta lainkaan.

Rahoitusvastikkeella katetaan taloyhtiön lainamenoja eli uudemmissa asunnoissa rakennuslainaa ja vanhemmissa asunnoissa remonttilainaan. Rahoitusvastike määräytyy huoneistokohtaisesti eli lainan määrä jyvitetään kullekin osakeryhmälle. Osakkeenomistaja saa yleensä valita, maksaako hänen omistamaansa huoneistoon kohdistuvan lainaosuuden pois kerralla vai rahoitusvastikkeiden muodossa. Rahoitusvastike on siis käytännössä kuukausittain maksettavaa lainan lyhennystä, mutta se maksetaan taloyhtiölle pankin sijasta, koska taloyhtiöllä on laina eikä osakkeenomistajalla.

Vastikkeen määrä ei ole aina kaikille sama

Yhtiövastikkeen määräytyminen on tyypillisesti sidottu kahteen asiaan; huoneiston kokoon ja käyttötarkoitukseen. Ensin siis määritellään se, että vastikkeen suuruus on X euroa per huoneistoneliö. Näin määriteltynä isommat huoneistot maksavat enemmän vastiketta kuin pienemmät huoneistot. Sen jälkee monet taloyhtiöt perivät liikehuoneistoilta 1,5 – 2 -kertaisen hoitovastikkeen asuinhuoneistoihin nähden eli määritetään eri vastikekerroin liikehuoneistoille.

Toisaalta taloyhtiötä perustettaessa on voitu määritellä kahden tai useamman tasoisia huoneistoja, joissa on eri vastikkeet vaikka huoneistojen käyttötarkoituskin olisi sama. Tämä ei välttämättä johda kohtuuttomuuteen, joka pitäisi yhtiöjärjestyksestä poistaa. Asunnon ostaja harkitsee itse sen, minkä verran asunnosta on valmis maksamaan. Tässä harkinnassa hän ottaa huomioon myös asunnon hoitovastikkeen. Korkeammalla hoitovastikkeella oleva asunto on siten halvempi kuin pienemmän vastikkeen asunto. Jos korkeammalla vastikkeella olevan asunnon ostaja saisi automaattisesti muutettua vastikkeen pienemmäksi eli samaan tasoon muiden huoneistojen kanssa, se tarkoittaisi asunnon omistajalle taloudellista hyötyä asunnon jälleenmyyntiarvon kasvaessa. Tämä hyöty tulisi muiden osakkeenomistajien kustannuksella, jos heidän vastikemäärä tai sen suhteellinen määrä nousee. Tämäkään ei ole asunto-osakeyhtiölain yhdenvertaisuusvaatimuksen mukaista.