Luonnon yksityiskohdat maa- ja kallioperässä, vesiolosuhteissa ja ilmastossa vaihtelevat pienelläkin alueella. Näiden yksityiskohtien vaikutuksesta syntyy erilaisia ympäristöstään poikkeavia eliöyhteisöjä, joita kutsutaan luontotyypeiksi.
Luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä ovat ensinnäkin metsäiset luontotyypit, joita ovat jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet. Rantojen luontotyyppejä taas ovat hiekkarannat, merenrantaniityt sekä hiekkadyynit. Lisäksi tulevat perinneluontotyypit, joita ovat katajakedot, lehdesniityt ja yksittäiset suuret maisemapuut.
muuttamiskielto
Luonnonsuojelulaissa on lueteltu eri luontotyyppejä. Niiden mukaisia luonnonarvoja on tarkoitus suojelulla edistää. Suojelu ei yleensä edellytä alueiden jättämistä koskemattomaksi. Joidenkin alueiden säilyttäminen saattaa jopa edellytttä jonkinasteista käyttöä ja hoitoa. Luontotyyppejä koskee kuitenkin muuttamiskielto, joten kiellettyä on kaikenlainen luonnontyypin ominaispiirteiden säilyttämistä uhkaava toiminta. Muuttamiskielto ei tarkoita samaa asiaa kuin rauhoittaminen. Luontotyyppialueilla saa vapaasti liikkua ja pieniä toimenpiteitä pystyy alueella tekemään ilman muuttamiskiellon rikkomista. Tärkeintä on, että luontotyypin maa- ja vesistöperälliset sekä eliölliset ominaispiirteet säilyvät muuttumattomina. Muuttamiskiellon alueelliset rajat saattavat olla epätarkat. Myös luontotyypin esiintymisalueen ulkopuolelta tulevat toimenpiteet saattavat muuttaa luontotyypin elinympäristöä ja olla täten muuttamiskiellon vastaisia.
ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen muuttamiskiellosta, jos kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen.
Lue lisää muuttamiskiellon voimaantulosta ja lakkaamisesta.
Lähde §: luonnonsuojelulaki
Suomen Juristit Oy
05.02.2015
(Päivitetty 01.12.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.