Franchising toiminnassa kaksi itsenäistä yritystä tekevät keskenään sopimuksen, jonka perusteella ne harjoittavat pitkäaikaista ja tiivistä yhteistyötä. Sopimus solmitaan yleensä määräajaksi. Sopimus voidaan sopia myös toistaiseksi voimassa olevaksi. Sopimuksella luovutetaan toiselle yritykselle franchise eli oikeus hyödyntää valmista toimintamallia liiketoiminnassaan. Sopimuksen osapuolena olevat yritykset ovat toisistaan oikeudellisesti ja taloudellisesti erillisiä. Ne kuitenkin harjoittavat tiivistä yhteistyötä esimerkiksi markkinoinnissa ja hankinnoissa.

Franchise-antajaksi kutsutaan sitä yritystä, joka luovuttaa toiselle yritykselle oikeuden hyödyntää liiketoiminta konseptiaan. Se on luonut koko toimintamallin: toiminimen, markkinointitavat, toimintamenetelmät ja näiden yhdessä luoman ”brändin”. Tähän kokonaisuuteen franchise-antaja myöntää muille yrityksille käyttöoikeuden. Franchise-antaja on yleensä alunperin harjoittanut toimintaa itse, ja mahdollisesti edelleen voi omistaa ja johtaa muutamia franchise yrityksiä. Toisin sanoen hän ei ole “ulkoistanut” kaikkia toimipisteitään.

Franchise-ottajaksi puolestaan kutsutaan sitä yritystä, joka vastaanottaa oikeuden käyttää franchise-antajan luomaa valmista toimintamallia toiminnassaan. Puhutaan myös ”ketjuyrityksistä”, koska näitä yksittäisiä toimipisteitä tai myymälöitä eli yksittäisiä franchise-yksikköjä on yleensä useita yhtä franchise-antajaa kohden.

Jokainen erillinen franchising yritys kantaa itse yrittäjäriskin. Toisin sanoen jokaista käsitellään omana itsenäisenä yrityksenään omine vastuineen ja oikeuksineen.

Jokaisella franchise-yksiköllä voi olla eri omistaja. Toisaalta yksi franchise-ottaja voi omistaa ja johtaa useampaa franchise-yksikköä. Tällöin yrittäjällä on monta liikettä, myymälää tai toimipistettä, mutta hän on tehnyt erillisen sopimuksen kustakin yksiköstä.