Edellytykset kansainväliselle adoptiolle eli ulkomailta adoptoimiseen ovat pääpiirteissään samat kuin kotimaisenkin adoption kohdalla. Ulkomailta adoptointi edellyttää aina kansallisen luvan saamista adoptiolautakunnalta. Lisäksi hakijoiden on täytettävä lain mukaiset ikäedellytykset. Erityisenä asiantuntijaviranomaisena kansainvälisissä adoptioasioissa toimii sosiaali- ja terveysministeriön alainen Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunta.

Miten lapsen adoptio ulkomailta tapahtuu?

Vieraan lapsen adoptio ulkomailta toteutetaan palvelunantajan välityksellä. Sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyy kansainvälisen lapseksiottamispalvelun toimiluvan saaneet palvelunantajat Suomessa. Kansainvälisen lapseksiottamispalvelun tarkoituksena on välittää Suomessa asuva lapseksiottaja alle 18-vuotiaalle lapselle, jolla on asuinpaikka vieraassa valtiossa ja joka tarvitsee ottovanhemmat. Hakijan on oltava vanhempi kuin 25-vuotias, kuitenkin korkeintaan 50-vuotias.

Adoptiolain mukaan hakijan on saatava adoptiolautakunnalta adoptioluvan lisäksi myös adoptioneuvontaa, johon hakijan on osallistuttava. Adoptioneuvonnan tarkoituksena on varmistaa, että adoption edellytykset tulevat täytetyksi sekä avustaa tulevia vanhempia lapseksi ottamiseen liittyvissä toimenpiteissä.

Kansainvälisen adoptiopalvelun tarjoajan tehtävä on antaa hakijalle riittävää tietoa siitä, mitä adoptoitavan lapsen kohdemaassa edellytetään suoritettavaksi, jotta adoptio toteutuisi. Kansainvälinen lapseksiottamispalvelu myös avustaa lapseksiottamisen vahvistamiseen liittyvissä toimenpiteissä sekä auttaa ja tukee lasta ja ottovanhempia, tarvittaessa myös sen jälkeen kun ottolapsisuhde on vahvistettu. Lapseksiottamispalvelu voi myös välittää ulkomailla asuvat ottovanhemmat Suomessa asuvalle lapselle, jos tämän katsotaan olevan lapsen edun mukaista.

Itsenäinen adoptio ulkomailta

Palveluntarjoajan kautta adoptoiminen ei ole ainoa vaihtoehto, sillä myös itsenäinen adoptio on mahdollista tietyissä erityistilanteissa. Adoptio on mahdollista toteuttaa itsenäisesti esimerkiksi silloin, kun kyseessä on sukulaisadoptio tai kun lapsi on hakijan tai hänen aviopuolisonsa lähisukulainen taikka aikaisemmin adoptoidun lapsen lähisukulainen. Adoptiolautakunta edellyttää kuitenkin myös edellä mainituissa tilanteissa palvelunantajan käyttämistä, mikäli palvelunantajalla on voimassa toimiluvat kyseisessä maassa, jolloin ne mahdollistavat avustamisen adoptiossa.

Lisäksi hakijan on täytettävä muut adoption edellytykset: lapseksi ottamisen tulee ajaa lapsen etua ja ainoastaan aviopuolisot voivat adoptoida yhdessä. Myös hakijan iän osalta edellytykset ovat Itsenäisessäkin adoptiossa samat.

Adoptio edellyttää aina lopuksi tuomioistuimen vahvistuspäätöstä asiasta. Itsenäistä adoptiolupaa hakevan henkilön on esitettävä adoptiolautakunnalle tarvittavat selvitykset. Niistä on käytävä ilmi hakijaa itseään, lapsen biologisia vanhempia ja adoptoitavaa lasta koskevat asiakirjat. Asiakirjojen on oltava suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi käännettyjä.

 

Jos ulkomailta adoptointiin liittyvät yksityiskohdat askarruttavat tai harkitset adoptioprosessin aloittamista, kannattaa kääntyä osaavien lakimiestemme puoleen!

(Lähde § Adoptiolaki)

 

Nopeaa apua lakiasioihin.