Heikko ja vahva adoptio

Suomessa on olemassa kahdenlaisia otto-/adoptiolapsia riippuen siitä, milloin adoptio on tapahtunut. Heikko tai vahva adoptio ei itsessään vaikuta lapsen asemaan osana perhettä mutta perintöoikeudellisesti se vaikuttaa erinäisiin asioihin. Heikon adoption ottolapsisuhteet ovat vähenemään päin, sillä termiä sitoo ajallinen vaikutus. Artikkelissa käydään läpi mitä heikolla ja vahvalla adoptiolla oikein tarkoitetaan.

Heikko adoptio

Sellainen ottolapsisuhde, joka on perustettu ennen 1.1.1980, on nimeltään heikko adoptio. Puolestaan, tämän jälkeen perustettu ottolapsisuhde on nimeltään vahva adoptio. Kuten todettu, erottelu heikkoon ja vahvaan adoptioon on merkittävää ainoastaan siksi, että ottolapsen oikeudellinen asema erityisesti perinnön osalta eroaa toisistaan heikossa ja vahvassa adoptiossa. Heikossa adoptiossa ottolapsen perintöoikeudellinen suhde biologisiin vanhempiin ja heidän sukuunsa ei katkea adoption myötä. Tämä tarkoittaa, että ottolapsi perii esimerkiksi biologiset vanhempansa ja heillä on oikeudellinen oikeus periä ottolapsi. Lisäksi ottolapsi perii myös ottovanhempansa, mutta hänen oikeutensa eivät ole kaikilta osin yhtäläiset ottovanhempien biologisten lasten kanssa, mikäli ottovanhemmilla on ottolapsen lisäksi biologisia lapsia. Tästä hyvänä esimerkki on se, ettei ottolapsella ole esimerkiksi oikeutta periä ottovanhempansa sukulaisia.

Vahva adoptio

Vahvan adoption piiriin kuuluvat automaattisesti kaikki lapset, jotka ovat syntyneet 1.1.1980 jälkeen ja joiden ottolapsisuhde on vahvistettu kyseisen päivän jälkeen. Toisin kuin heikossa adotiossa, vahvassa adoptiossa kaikki siteet ottolapsen ja hänen biologisten vanhempiensa väliltä katkeavat. Näin ollen ottolapsella ei ole oikeutta periä biologisia vanhempiaan, eikä vanhemmilla puolestaan ole oikeutta periä ottolasta tämän menehtyessä.

Vahvan adoption tapauksessa ottolapsen suhde omiin biologisiin vanhempiinsa siis katkeaa, ellei kyseessä ole perheen sisäinen adoptio. Vahvassa adoptiossa ottolapsi ei siis peri biologisia vanhempiaan, vaan hänet katsotaan täysin yhdenvertaiseksi ottovanhempiensa lapseksi siinä missä heidän biologinen lapsensakin. Täten ottolapsella on täysin samat perintöoikeudelliset oikeudet ottovanhempiinsa kuin biologisella lapsella.  

Ennen vuotta 1980 adoptoitu lapsi (heikko adoptio) voidaan ottovanhempien yhteisestä hakemuksesta siirtää myös vahvaan adoptiosuhteeseen. Tällöin ottolasta tulee koskemaan kaikki vahvan adoption mukaiset säännökset. 

Lähde §: adoptiolaki

Lue lisää heikon ja vahvan adoption perintöoikeudellisista vaikutuksista.

Suomen Juristit Oy
29.07.2021

Nopeaa apua lakiasioihin.