Adoptioprosessi voidaan karkeasti jaotella seuraavanlaiseen malliin: adoptioprosessi aloitetaan pakollisella adoptioneuvonnalla, (kansainvälisessä adoptiossa valitaan palveluntarjoaja), seuraavaksi haetaan adoptiolupaa, (lisäksi kansainvälisessä adoptiossa valitaan kohdemaa), lähetetään hakemukset, jonka jälkeen siirrytään odotusaikaan ja saadaan tiedoksi lapsen taustat, (mahdollinen hakumatka), adoptio vahvistetaan ja prosessi päättyy seuranta-aikaan sekä jälkipalveluun. Vaiheiden toteutuminen riippuu pitkälti siitä, onko kyseessä kotimainen vai kansainvälinen adoptio.

Adoptioprosessin pakolliset vaiheet kotimaisessa ja kansainvälisessä adoptiossa.

Seuraavaksi artikkelissa käydään läpi adoptioprosessi tarkemmin vaiheittain. Osaan kappaleista on liitetty myös muita artikkeleitamme, selkeyttämään kyseisen prosessikohdan vaiheista ja antamaan lisätietoa. Adoptioprosessin tarkoituksenahan on lapsen edun toteuttaminen ja mahdollisimman tärkeää on tarjota lapselle pysyvä ja turvallinen koti.

Adoptioneuvonta

Adoptioneuvonta on adoptioprosessin aloittava lakisääteinen pakollinen vaihe. Adoptioprosessi alkaa aina adoptioneuvonnalla ja sitä annetaan riippumatta siitä, onko kyseessä kotimainen vai kansainvälinen adoptio. Adoptioneuvonta on maksuton palvelu ja sitä tarjoaa yleensä oman kunnan sosiaalivirasto. Neuvonnan tarkoituksena on selvittää adoptionhakijan tai -hakijoiden valmiudet adoptiovanhemmuuden edellytyksiin.

Adoptioneuvonnan kesto saattaa vaihdella yhdestä kahteen vuoteen. Adoptioneuvonnan aikana adoptionhakijat tapaavat toisiaan moneen otteeseen sosiaalityöntekijän kanssa, jotta hänen on mahdollista saada kokonaiskuva hakijoista sekä varmuus kodin soveltuvuudesta lapsen kasvuympäristöksi. Adoptioneuvonnan päätteeksi sosiaalityöntekijä laatii selvityksen adoptioneuvonnan antamisesta. 

Sosiaalityöntekijällä on oikeus keskeyttää adoptioprosessi, mikäli hän neuvonnan aikana havaitsee hakijoiden soveltumattomuuden adoptiovanhemmuuteen.

Adoptiolupa ja sen hakeminen

Adoptionhakijat voivat hakea adoptiolupaa, kun vaadittavat asiakirjat ovat valmistuneet sekä adoptioneuvonta on päättynyt. Lupaa haetaan Adoptiolautakunnalta (Valviralta) joko kotimaiseen tai kansainväliseen adoptioon. Kotimainen sekä kansainvälinen lupaprosessi etenee niin, että kotimaisissa adoptioissa luvan haku tapahtuu adoptioneuvontaa antaneen tahon opastuksella, kun taas kansainvälisissä adoptioissa adoptioluvan saaminen ja hakeminen edellyttää, että adoptionhakijat ovat valinneet palveluntarjoajan ja ovat kyseisen palveluntarjoajan asiakkaina. Adoptiolupaa ei kuitenkaan tarvita kotimaisissa adoptioissa, jos hakija on adoptoimassa puolisonsa lapsen.

Suomalaisessa adoptiossa lapsi sijoitetaan luvan saaneeseen perheeseen yleensä kunnan sosiaalitoimen kautta ja kansainvälisessä taas adoptiopalvelu hoitaa lapsen sijoituksen. Adoptiolupa on yhteensä voimassa kaksi vuotta sen myöntämisestä.

Kohdemaan valinta – Adoptioluvan täydentäminen kansainvälisessä adoptiossa

Lopullinen valinta kohdemaasta tehdään sen jälkeen, kun adoptiolupa on myönnetty. Adoptiopalvelu toimittaa adoptionhakijoille tarpeelliset asiakirjojen täyttö- sekä toimintaohjeet. Hakemusasiakirjat on määrä tarkastaa, kääntää sekä legalisoida. Tämän jälkeen ne toimitetaan kohdemaahan adoptiopalvelun kautta.

Adoptiolapsen odotusaika

Adoptioprosessin pisin vaihe on usein itse odotusaika. Odotusaika voi kestää jopa yhdestä viiteen vuoteen. Jos kyseessä on adoptointi ulkomailta, on odotteluaikana vanhempien suositeltavaa perehtyä kohdemaan kulttuuriin ja kieleen.

Hakijoiden on käytännöllistä hyödyntää odotusaika valmistautumalla tulevaan vanhemmuuteen. Sen aikana on suositeltavaa hankkia tietoa ja osallistua mahdollisimman paljon erilaisiin adoptioon liittyviin tilaisuuksiin, sekä tutustua adoptiojärjestön toimintaan ja verkostoitua muiden adoptionhakijoiden kanssa.

Lapsiesitys

Lapsiesityksen saamisen odotusaika hakemuksen lähetyksestä vaihtelee pitkälti sen sisällön, toiveiden ja kohdemaan mukaan. Lapsiesityksessä paljastuu hakijoille ensimmäistä kertaa heille nimetyn lapsen henkilöllisyyden. Lapsiesitys tarkoittaa myös, että tulevat adoptiovanhemmat voivat alkaa suunnitella lapsen hakemista kotiin.

Kotimaisen adoption kohdalla adoptiolapsi voidaan mahdollisuuksien mukaan noutaa jo muutamien tuntien sisällä esityksestä. Kansainvälisessä adoptiossa puolestaan lapsen hakeminen saattaa vaatia tarkempaa suunnittelua, sillä osa kohdemaista edellyttää erinäisten rokotuksia ja vanhempien on oltava valmiita viipymään adoptiolapsen synnyinmaassa muutamia viikkoja tai jopa muutamia kuukausia.

Adoption vahvistaminen

Kotimainen kuin myös kansainvälinen adoptio edellyttää tuomioistuimen vahvistamaa päätöstä eikä jo vahvistettua adoptiota ole mahdollista purkaa.

Lapsen luovuttaja maan lainsäädännössä määritellään se, milloin ja missä maassa lapsen adoptio vahvistetaan. Luovutus voidaan tehdä paikallisessa oikeudessa ennen kotimatkaa tai joko myöhemmin Suomen käräjäoikeudessa.

Adoption jälkeinen seuranta-aika ja jälkipalvelu

Adoption vahvistamisen jälkeen sosiaalityöntekijä on mukana adoptioperheen alkuvaiheissa, jotta sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen saadaan varmistettua.

Adoption jälkeiset tapahtumat edellyttävät, että sosiaalityöntekijä tapaa perhettä ja lasta adoption jälkeen, jolloin perhe saa häneltä tarvittaessa tukea. Myös lapsen synnyinmaan adoptioviranomaiset ovat tiivisti yhteydessä lapsen sopeutumisprosessista uuteen kotiin ja olosuhteisiin adoption jälkeen.

(Lähde §: Adoptiolaki)