Mikä on aiesopimus?

Aiesopimus on sopimusoikeudellinen sopimusmuoto. Pacta sunt servanda, eli sopimuksen sitovuus, on sopimusoikeuden lähtökohta. Pacta sunt servanda on yksityisoikeudellinen sekä kv- oikeudellinen periaate, jonka valossa sopimuksen osapuolten sovitut sopimusehdot velvoittavat molempia osapuolia lakiin verrattavalla tavalla.

Suomen sopimusoikeudessa aiesopimus ei perusta suoraa sopimussidonnaisuutta, eikä velvollisuutta sopimuksen solmimiseen tulevaisuudessa. Aiesopimus käytetään usein sopimusneuvotteluissa osapuolten apuna, johon kirjataan jokaisen neuvotteluvaiheen lopputulos ja osapuolten tahtotilan mukaan mahdollisia jatkotoimenpiteitä. On silti hyvä muistettava, että aiesopimus saattaa kuitenkin olla tiettyjä oikeusvaikutuksia. Usein on kuitenkin puhuttu moraalisesta sitovuudesta osapuolten välillä ja tällä voidaan katsoa olevan ratkaiseva merkitys, jos osapuolet ovat halukkaita säilyttämään hyvät liikesuhteensa myös tulevaisuudessa. Aiesopimus eroaa esisopimuksesta siten, että esisopimus on lähtökohtaisesti sopimusosapuolia velvoittava sopimus.

Aiesopimus, letter of intent ja memorandum of understanding

Aiesopimuksessa on myös mahdollista sopia esimerkiksi neuvottelukiellosta, eli osapuolten pidättymisestä vastaavista neuvotteluista muiden tahojen kanssa. Aiesopimuksen otsikko ei ole merkityksellinen aiesopimusta tehdessä, vaan sopimuksen tarkka sisältä ja osapuolten tahtotila. Mikäli aiesopimuksessa on kirjattu selkeä neuvottelukielto ja toinen osapuoli selkeästi rikkoo velvoitetta, voi rikkova osapuoli joutua korvaamaan toisen osapuolen neuvottelukulut. Myös mikäli toinen osapuoli perusteettomasti päättää neuvottelut kesken voi tämä osapuoli joutua korvaamaan vahinkoa kärsineen osapuolen neuvottelukulut. Letter of intent ja Memorandum of Understanding ovat myös aiesopimuksesta käytettäviä nimityksiä.