Toimintakelpoisuuden rajoittaminen tai edunvalvojan määrääminen voidaan nimetä henkilölle, joka ei pysty itse hoitamaan omia taloudellisia asioitaan. Kyvyttömyys voi johtua eri syistä. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) selvittää hakemuksen tai ilmoituksen perusteella, tarvitseeko tietty henkilö edunvalvontaa. DVV voi määrätä edunvalvojan mikäli henkilö itse on hakenut edunvalvojan määräämistä ja pyytänyt, että tietty henkilö määrättäisiin hänen edunvalvojakseen.
Edunvalvojan määrääminen on ensisijainen menettelytapa. Näissä tapauksissa henkilön toimintakelpoisuuteen ei puututa. Edunvalvojan määrääminen on riittävä toimenpide niissä tapauksissa joissa henkilö ei voi tehdä oikeustoimia jotka vahingoittavat hänen taloudellista tilaansa.
Toimintakelpoisuuden rajoittaminen – ei rajoiteta enempää kuin on tarpeen
Toisinaan päämies voi olla sellaisessa tilassa, että hän käyttää oikeustoimikelpoisuuttaan aiheuttaen omalle taloudelliselle asemalleen katastrofeja. Hän saattaa esimerkiksi luovuttaa omaisuuttaan pilkkahintaan tai ottaa velkaa reilusti enemmän kuin voi koskaan maksaa. Joskus häntä on suojattava rajoittamalla hänen toimivaltaansa.
Henkilön toimintakelpoisuuden rajoittamisen edellytyksenä tulee olla, että asianomainen henkilö on itse kykenemätön huolehtimaan taloudellisista asioistaan ja että hänen varallisuusasemansa, toimeentulonsa tai muut etunsa vaarantuvat tästä syystä. Toisena edellytyksenä on vielä, että vaaran poistaminen muilla keinoin ei ole mahdollista.
On syytä muistaa, että pelkkä psyykkinen sairaus ei ole vielä merkki siitä, että henkilö ei kykene hoitamaan varallisuuttaan. Jos sairaudesta ei aiheudu vaaraa henkilön taloudelle, ei hänen toimintakelpoisuuden rajoittaminen voi tulla kysymykseen. Jos taas on selvää, että sairas henkilö tulee ottamaan velkaa tai tekemään muita vastaavia vahingollisia toimia, niin lienee selvää, että pelkkä edunvalvojan määrääminen ei tällöin riittäisi turvaamaan päämiehen etua.
Toimintakelpoisuuden rajoittamisesta päättää käräjäoikeus. Pääperiaatteeksi on omaksuttu ns. lievimmän suojelun periaate eli tuomioistuin rajoittaisi päämiehen oikeustoimikelpoisuutta vain sen verran kuin on tarpeellisista. Rajoitus olisi sopeutettava päämiehen suojan tarpeeseen siten, että käytetään lievintä riittävää rajoitusta. Rajoituksen sisältö määrättäisiin tuomioistuimen päätöksellä päämiehen suojan tarpeesta hankitun selvityksen perusteella.
Tuomioistuimen päättäessä rajoittaa asianomaisen toimintakelpoisuutta, sen tulee harkita, tuleeko rajoittaminen olemaan voimassa toistaiseksi vai määräaikaisena. Asiaa ratkaistaessa on punnittava päämiehen ennakoivan suojan tarvetta. Jos on ilmeistä, että päämiehen tila jatkossa tuskin muuttuu paremmaksi, niin olisi järjetöntä määrätä rajoitus voimaan määräaikaisena. Ellei päämiehen tilasta voida tehdä varmoja päätelmiä tulevaisuuden suhteen, niin päätös tulee antaa määräaikaisena.
Jotta kukaan ei olisi tarpeettomasti edunvalvonnassa edellytykset on määräajoin selvitettävä uudelleen. Maistraatti selvittää joka neljäs vuosi, onko edunvalvontaa tarpeen jatkaa. Selvitys tehdään yhteistyössä edunvalvojan ja päämiehen kanssa. Mikäli edunvalvonnan tarvetta ei enää ole, käräjäoikeus voi maistraatin hakemuksesta lakkauttaa edunvalvojan tehtävän.
Käräjäoikeus voi vapauttaa edunvalvojan tehtävästään, kun tämä sitä pyytää tai kun päämies ei enää ole edunvalvonnan tarpeessa. Edunvalvojan tehtävä päättyy myös, kun päämies kuolee. Mikäli edunvalvojan tehtävä perustuu päämiehen alaikäisyyteen, se päättyy päämiehen täytettyä 18 vuotta.
Äärimmäisissä tapauksissa henkilö voidaan julistaa vajaavaltaiseksi. Vajaavaltaiseksi julistaa käräjäoikeus. Edellytyksenä on, että toimintakelpoisuuden rajoittamisella ja edunvalvojan määräämisellä ei voida riittävästi suojata henkilön etuja. Vajaavaltaiseksi julistetulta puuttuu kelpoisuus tehdä päteviä oikeustoimia ja oikeus hallita omaisuuttaan, jollei laissa ole toisin säädetty.
Lue lisää edunvalvonnan aloittamisesta.
Lähde §: laki holhoustoimesta
Suomen Juristit Oy
12.12.2021
Nopeaa apua lakiasioihin.
