Esitutkinta on menettely, jossa selvitetään mm. se onko tapahtunut rikos, mitkä olivat sen olosuhteet ja ketkä ovat rikokseen osallisia. Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Huomattavaa on, että kynnys ”syytä epäillä” on varsin alhainen. Näin ollen voit joutua esitutkintaviranomaisen toimenpiteiden kohteeksi joskus melko vähäistenkin viitteiden vuoksi. Riittävä rikostutkinnan käynnistymiseen on usein pelkkä ilmoitus.

Esitutkinta alkaa ilmoituksesta ja päättyy syyteharkintaan tai tutkinnan lopettamiseen

Poliisin tehtävä ei ole tuomita tekijöitä. Valmis esitutkintapöytäkirja toimitetaan syyttäjälle, joka päättää syytteen nostamisesta. Esitutkintavaiheessa puhutaankin rikoksesta epäillyistä. Esitutkinnassa selvitetään myös rikoksella aiheutettu vahinko. Esitutkinnan voivat toteuttaa poliisi, tulli ja rajavartiolaitos sekä sotilasviranomaiset heille kuuluvissa asioissa. Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja, ja menettelyä säätelee esitutkintalaki. Yleisin menettelytapa esitutkintaa toteutettaessa on kuulustelu. Esitutkintaa tehdessään poliisi voi tehdä myös monia pakkokeinoja. Pakkokeinoja on käytössä sitä enemmän ja ne ovat sitä järeämpiä mitä vakavampi rikos on tapahtunut. Esim. nouto esitutkintaa voidaan tehdä melko vähäisin perustein, mutta tutkintavangiksi vaatiessa tutkinnanjohtajalla on oltava estittää jo vakuuttavia perusteluja tekijän syyllisyydestä.

Esitutkinnan keskeiset säännökset löytyvä estitukintalaista ja pakkokeinolaista, ei hallintolaista. Esitutkintaa ei ole myöskään nk. ”poliisitutkinta”, johon on erityissännöksiä omissa erityislaeissaan. Poliisitutkintaa ovat mm. poliisijohtoinen kuolemansyyn selvittämien, onnettomuus- ja palonsyyn tutkinta.

Poliisin tehtävistä hallintolain alaisia ovat useat lupasektorien alaiset toiminnot, kuten passi, ulkomaalais, ampuma-ase ym. asiat.

 

Katso:

esitutkintalaki

http://www.finlex.fi/fi/

Nopeaa apua lakiasioihin.