Eutanasiasta ei  ole Suomessa erityistä lainsäädäntöä. Eutanasiaan, eli armokuolemaan sovelletaan mm. rikoslain ja potilaslakien säännöksiä.

Aktiivinen eutanasia

Eutanasialla voidaan tarkoittaa passiivista ja aktiivista eutanasiaan. Aktiivisen eutanasian tekijä aiheutta toiminnallaan vakavasti sairaan potilaan elämän päättymisen tämän pyynnöstä.

Potilaan kuolema on seurausta tekijän teosta. Myös teolla ja syntyneellä seurauksella on syy-yhteys. Teko, olipa se mikä hyvänsä, on potilaan kuoleman riittävä edellytys.

Aktiivinen eutanasia on Suomessa kiellettyä ja rangaistavaa. Kyse on henkirikoksesta, yleensä rikoslain mukaisesta surmasta tai taposta. Kyse voisi olla suunnitelmallisuuden perusteella jopa murhaa, mutta murhan kokonaisarvointi ei täyttyne uhrin suostumuksen perusteella.

Passiivinen eutanasia

Passiivista eutanasiaa on ensinnäkin potilaan elämää ylläpitävien hoitojen tai toimenpiteiden lopettaminen, tämän perustuessa vakavasti sairaan potilaan tahtoon. Niin ikään passiivista eutanasiaa on se, että tekijä ei aloita tiettyä hoitotoimenpidettä, joka pitäisi potilaan elossa vielä jonkin aikaa. Passiivisessa eutanasiassa kyse voi rikosoikeudellisin termein olla tahallisen tekemisen sijaan kielletystä laiminlyönnistä tai huolellisuusvelvoitteeseen liittyvä törkeä tuottamus.

On huomattavaa, että passiivinen eutanasia voi olla myös muu rikos. Näin voi olla esim. kun virkasuhteinen hoitotyöntekijä ei noudata saamiaan hoito-ohjeita tai laiminlyö niitä.

Eutanasian arvioinnista

Potilaslaki edellyttää, että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Eutanasiakeskusteluissa on muistettava onko kyse aktiivisesta tekemisestä vai hoidon antamatta jättämisestä. Vain aktiivinen eutanasia on rangaistavaa.

Passiivinenkin eutanasia voi tulla arvioitavaksi tahallisena tekona, jossa kyse toisen ihmisen tahallisesta tappamisesta. Tahallisuus vaatii tietoisuutta teosta ja sen seurauksista. Teko voi tulla arvioitavaksi myös kuolemantuottamuksena. Kuolemantuottamus ei rikoksena edellytä edes alimman tahallisuuden asteen täyttymistä, vaan riittää, että tekijä huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman. Useinhan ongelmana tahallisuuden jälkikäteisarvioinnissa on, ettei tekijän teon hetkinen tietoisuus ole jälkikäteen arvioitavissa. Näissä tapauksessa kuolinapua saaneen kertomusta tai osapuolten välistä mahdollista suullista sopimusta ei saada oikeuden arvioitavaksi.

Aktiivinen eutanasia lienee useimmiten surma tai tappo, joka on tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa. Kun otetaan huomioon mm. tekijän suostumus motiivit ja poikkeukselliset olosuhteet. Surmasta tuomitaan vankeutta neljästä kymmeneen vuotta. Oikeusoppineet ovat tosin esittäneet, että aktiivista eutanasiaa voitaisiin arvioida vielä lievemmin: Rangaistusasteikkoa voidaan lieventää tai rangaistus jättää kokonaan tuomitsematta, jos katsotaan, että teko on erityisistä syistä rinnastettava anteeksiannettavaan tekoon.

Passiivinen eutanasia on sallittua, sikäli kuin se tehdään hyvän lääketieteellisen käytännön ja mukaan. Saattohoidon loppuvaiheessa, jossa kuolema joka tapauksessa on väistämätön seuraus, ei potilaan elämää ja mahdollisia tuskia yritetä pitkittää vastoin hänen tahtoaan. Hoito keskittyykin parantumattomasti sairaan potilaan kohdalla kivun lievennykseen.

 

Nopeaa apua lakiasioihin.