Edunvalvontavaltuutus on tulevaisuutta ennakoiva asiakirja, jonka avulla henkilö voi varautua tilanteisiin, joissa hän ei enää itse kykene huolehtimaan asioistaan esimerkiksi muistisairauden, vammautumisen, heikentyneen terveydentilan tai vanhenemisen myötä. Edunvalvontavaltuutuksella täysissä järjissään oleva ihminen, valtuuttaja, voi siten valita itselleen luotettavan henkilön, valtuutetun, hoitamaan erikseen määriteltyjä tehtäviä.

Edunvalvontavaltuutus on muodoltaan valtakirja, jonka täysi-ikäinen, asian merkityksen ymmärtävä henkilö voi tehdä. Vaikka valtuuttajan terveydentila olisi lähtenyt jo heikentymään, hän voi silti tehdä valtakirjan, kunhan ymmärtää valtakirjan merkityksen. Edunvalvontavaltakirjan tekemisellä on muutamia muoto- ja sisältövaatimuksia, joita valtuuttajan tulee noudattaa, jotta valtakirja olisi pätevä. Valtuutus tulee ensinnäkin tehdä kirjallisesti, eli ei riitä, että suullisesti pyytää valtuutettua hoitamaan asioitaan. Tämän lisäksi asiakirjasta tulee löytyä:

  • Valtuuttajan ja valtuutetun yhteystiedot
  • Maininta siitä, että kyseessä on edunvalvontavaltakirja
  • Listaus asioista, joita valtuutettu on oikeutettu hoitamaan valtuuttajan puolesta
  • Ajankohta, jolloin edunvalvontavaltuutus astuu voimaan
  • Valtuuttajan ja kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset

Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan valtuuttaa useampiakin henkilöitä kuin vain yksi. Jokaisen valtuutetun on kuitenkin erikseen suostuttava toimimaan valtuutettuna.

Edunvalvontavaltuutus vai yleinen edunvalvonta?

Edunvalvontavaltuutus eroaa merkittävästi yleisestä edunvalvonnasta. Edunvalvontavaltuutuksen taustalla on ajatus, että ihminen itse saa valita henkilön, joka hänen etuaan valvoo. Ellei edunvalvontavaltuutusta ole tehty, tulee edunvalvojaksi yleinen edunvalvoja, joka on tavallisesti valtion virkamies. Yleinen edunvalvoja on kuitenkin niin sanotusti viimeinen keino, jos henkilön asioita ei muuten saada hoidetuksi esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksen tai muun valtakirjan myötä.

Oleellinen ero näiden kahden edunvalvonnan muodon välillä on se, että edunvalvontavaltuutuksen kautta henkilö voi itse päättää, kuka hänen asioitaan hoitaa. Usein valtuutetuksi valikoituu esimerkiksi puoliso tai lapset, jotka jo ennestään tietävät, millaista elämää valtuuttaja on elänyt ja millaisia päätöksiä hän haluaisi puolestaan tehtävän. Yleinen edunvalvoja puolestaan työskentelee samanaikaisesti usean päämiehen kanssa, jolloin hän ei pysty paneutumaan yhtä antaumuksella yksittäisen henkilön asiaan. Tästä syystä edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä jo nuorena, vaikka tuntuisi, ettei asia ole ajankohtainen vielä pitkään aikaan.

Voit ladata valmiin edunvalvontavaltakirjapohjan alla olevasta linkistä!

Lue lisää edunvalvonnan rekisteröinnistä ja edunvalvonnan lakkaamisesta.

Lähde §: laki edunvalvontavaltuutuksesta

06.02.2015

Päivitetty 24.07.2024
Suomen Juristit lakimies

Nopeaa apua lakiasioihin.