Julkisten hankintojen sääntely perustuu kansallisessa lainsäädännössä hankintalakiin. Laissa on määritetty kansalliset euromääräiset kynnysarvot sille, millaista menettelyä hankinnassa on käytettävä. Karkeasti kuvio on seuraava; mitä pienempi hankinta, sitä kevyempi hankintamenettely ja taas toisaalta mitä suurempi hankinta sitä ”raskaampi” hankintamenettely. Menettelysäännökset eivät ole itse tarkoitus, vaan sääntelyn tarkoituksena on tehostaa julkisten varojen käyttöä.
Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan tavara- ja palveluhankintoja sekä rakennusurakoita, joiden tilaajana on valtion tai kunnan viranomainen tai muu julkisyhteisö. Julkisia hankkijoita ovat esimerkiksi julkisen sektorin alaiset hankintayksiköt, kuten valtio, kunnat ja niiden alaiset organisaatiot sekä peruspalveluiden tuottajat, kuten vesi- ja energialaitokset, julkinen liikenne ja valtion liikelaitokset.
Julkisten hankintojen sääntely on tietyiltä osin ylikansallista
Julkisia hankintoja säännellään myös EU- tasolla. EU onkin säätänyt monia aiheeseen liittyviä direktiivejä, kuten hankinta-, valvonta- ja oikeussuojadirektiivit. Myös Maailman kauppajärjestö (WTO) alla on tehty julkisia hankitoja koskevan, nk. GPA-sopimus, joka on tietyissä tilanteissa otettava huomioon.
Peruspalveluista on annettu suomessa erillinen laki: laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista.
Lue lisää hankintalainsäädännön tavoitteista.
Suomen Juristit Oy
22.12.2016
(Päivitetty 25.11.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.
