Kirkollisvalitus ja valitusperusteet säädellään laissa

Kirkollisvalitus on valitus, jonka voi tehdä useiden evankelisluterilaisen kirkon elinten päätöksistä.

Kirkkovaltuuston, yhteisen kirkkovaltuuston, seurakunnan ja hiippakunnan vaalilautakunnan, hiippakuntavaltuuston, tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätökseen sekä kirkkoneuvoston, seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkoneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kirkollisvalituksella hallinto-oikeudelta. Alistettavassa asiassa valitus tehdään kuitenkin alistusviranomaiselle. Oikaisuvaatimus on siis useimmissa tilanteissa ensivaiheen muutoksenhakukeino.

Kirkollisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

A) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä (MENETTELYVIRHE)

B) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa (TOIMIVALLAN YLITTÄMINEN)

C) päätös on muuten lainvastainen (LAINVASTAINEN PÄÄTÖS)

Valitus seurakunnan tai seurakuntayhtymän alistettavasta päätöksestä voidaan perustaa myös siihen, että päätös ei ole tarkoituksenmukainen. Alistusviranomaisen päätöksestä voidaan valittaa vain tietyin perustein.

Kirkollisvalitus, oikaisuvaatimus- ja valituskelpoisuus

Päätöksestä, joka koskee vain asian valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kirkollisvalitusta.

Nopeaa apua lakiasioihin.