Kirkon asema määritellään viime kädessä lainsäädännöllä. Suomessa evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on lainsäädännössä erityisasema. Näin ollen niitä kutsutaan kansankirkoksi tai valtionkirkoksi. Muilla uskonnollisilla yhdistyksillä, kirkkokunnilla, yhdyskunnilla tai vastaavilla ei tällaista asemaa ole.

Kirkkolakia ja uskonnonvapauslakia on myös noudatettava.

Evankelis-luterialaisen kirkon toimintaa säätelee kirkkolaki. Myös uskonnonvapauslakia on noudatettava. Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan kuitenkin tuomioistuimen päätöstä.

Kirkon asema on meillä julkisoikeudellinen

Valtio on hyväksynyt kirkon julkisoikeudellisen aseman, koska sen hallinnosta on säädetty lailla. Julkisoikeudellinen asema merkitsee sitä, että kirkkokuntien hallinnon vastuut ja velvollisuudet noudattavat julkisen hallinnon perusperiaatteita. Valtiolla on valta määrätä valtionkirkon asemassa olevan kirkon asioista, ja kirkon hallinnosta säädetään laissa. Kirkon julkisoikeudellinen asema merkitsee myös sitä, että kirkon hallinnon tekemiin päätöksiin on mahdollisuus hakea muutosta kirkollisvalituksella hallinto-oikeudessa.

Lue lisää kirkollisvalituksesta.

Lähde §: kirkkolaki

Suomen Juristit Oy
30.12.2016
(Päivitetty 25.11.2021)