Ulosottokaaressa on säädetty määräajat, joiden jälkeen velkaa ei voida enää periä ulosoton kautta. Pääsääntö on 15 vuotta, mutta tietyissä tilanteissa määräaika on 20 vuotta. Lisäksi velan lopullinen vanhentuminen määräytyy vielä erillisten säännösten perusteella.
Jos luonnollinen henkilö on tuomittu maksamaan velkaa, ulosottoperuste on lähtökohtaisesti täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Tämä tarkoittaa, että velkoja voi periä saatavaansa ulosoton kautta enintään 15 vuoden ajan. Määräaika alkaa kulua siitä päivästä, kun lainvoimainen tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu. Kun määräaika päättyy, ulosottoperuste menettää täytäntöönpanokelpoisuutensa eikä velkaa voida enää periä ulosoton avulla.
Joissakin tilanteissa ulosottoperusteen voimassaoloaika on 20 vuotta 15 vuoden sijaan. Näin on silloin, kun velkoja on luonnollinen henkilö eli tavallinen ihminen eikä oikeushenkilö, kuten esimerkiksi yritys. 20 vuoden määräaikaa sovelletaan lisäksi rikokseen perustuvaan korvaussaatavaan, jos velallinen on tuomittu rikoksesta vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun.
Velkoja voi halutessaan vaatia tuomioistuimelta ulosottoperusteen määräajan jatkamista enintään kymmenellä vuodella, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velan perintää. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun velallinen on piilottanut tai lahjoittanut omaisuuttaan, salannut varallisuuttaan tai antanut vääriä tietoja taloudellisesta asemastaan taikka muuten järjestellyt talouttaan velkojien vahingoksi. Kanne määräajan jatkamisesta on nostettava kahden vuoden kuluessa alkuperäisen määräajan päättymisestä. Tuomioistuin ei kuitenkaan saa jatkaa määräaikaa, jos se olisi velallisen kannalta kohtuutonta.
MITÄ TAPAHTUU KUN ULOSOTTOPERUSTE VANHENEE?
Kun ulosottoperusteen määräaika päättyy, saatava eli velka vanhentuu lopullisesti. Kyse ei ole pelkästään siitä, että ulosotto päättyy, vaan velka lakkaa olemasta oikeudellisesti perittävissä. Jos ulosmittaus on kuitenkin ehditty toimittamaan ennen määräajan päättymistä, määräajan umpeutuminen ei estä jo ulosmitattujen varojen käyttämistä velan maksamiseen.
Ulosottoperusteen määräajan lisäksi velkoihin sovelletaan velan vanhentumisesta annetun lain säännöksiä lopullisesta vanhentumisesta. Näitä määräaikoja ei pidä sekoittaa keskenään, koska ne täydentävät toisiaan. Jos velallinen on luonnollinen henkilö ja velkoja on oikeushenkilö, velka vanhentuu lopullisesti 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä. Jos molemmat osapuolet ovat luonnollisia henkilöitä, lopullinen vanhentumisaika on 25 vuotta velan erääntymisestä. Näitä määräaikoja ei voida katkaista, ja velka lakkaa myös niiden jälkeen lopullisesti olemasta oikeudellisesti perittävissä. Lopullinen vanhentuminen estää siis ulosoton kautta perimisen sellaisissa tilanteissa, joissa se tulee vastaan ennen ulosottoperusteen vanhentumista.
Ole meihin yhteydessä, jos kaipaat lisäselvitystä ulosottopäätöksen tai velkojen laillisuuteen liittyen. Meiltä löytyy lisäksi erityisasiantuntemusta pikavippeihin ja kulutusluottoihin, joten voimme arvioida myös niiden laillisuuden sinun puolestasi. Tarjoamme alkuselvityksen ja arvioimme oikeudellisen asemasi tilanteessa veloituksetta.
Suomen Juristit
Lakitiimi
30.6.2026
Nopeaa apua lakiasioihin.