Riitaisessa avioerossa voi herätä huoli lasten huoltajuudesta. Vanhemmat voivat lähtökohtaisesti sopia tapaamisoikeudesta ja huoltajuudesta keskenään. Sopimisen voi hoitaa myös sosiaalitoimessa, jolloin sosiaalitoimi vahvistaa kirjallisen sopimuksen. Tällainen sopimus on yhtä sitova kuin tuomioistuimen päätös.

Lasten huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat sopimukset ja ratkaisut pyritään viranomaisten toimesta tekemään lapsen etu edellä. Lapsen edun näkökulmasta ajateltuna on yleensä keskeistä, että lapsella säilyy läheinen suhde kumpaankin vanhempaansa, vaikka vanhemmat eivät enää asuisi yhdessä.

Ratkaisua tehdessä otetaan huomioon myös lapsen mielipide, jos lapsi on tarpeeksi vanha ilmaisemaan sen. Sopiminen on usein nopeampaa, edullisempaa ja vähemmän kuormittavaa lapselle kuin riitely oikeudessa. Jos sopua ei synny, asia ratkaistaan tuomioistuimessa. Tuomioistuin pyytää yleensä selvityksen sosiaaliviranomaisilta ja tekee päätöksen sen perusteella.

YHTEISHUOLTAJUUS

Avioliiton aikana vanhemmat ovat lähtökohtaisesti lastensa huoltajia yhdessä. Avioero ei muuta tätä lähtökohtaa, joten myös avioeron jälkeen vanhemmat voivat jatkaa yhteishuoltajina ja tämä onkin tavallisin ratkaisu. Yhteishuolto tarkoittaa, että vanhemmat päättävät lapsensa asioista yhdessä.

Tämä vaatii vanhemmilta yhteistyökykyä ja -halua, vaikka keskinäiset välit olisivatkin rikkoutuneet. Olennaista on, että lapsi ei joudu olemaan vanhempien riitatilanteiden välikappaleeksi vaan että molemmat vanhemmat pystyvät ajattelemaan riidoista huolimatta lapsen parasta. Joskus tuomioistuin saattaa tarkentaa työnjakoa vanhempien välillä, jos se on yhteishuoltajuuden toimivuuden kannalta tarpeellista ja jos lapsen etu edellyttää tätä.

YKSINHUOLTAJUUS

Toiselle vanhemmalle voidaan määrätä yksinhuoltajuus, jos yhteinen päätöksenteko ei onnistu tai se ei ole lapsen edun mukaista. Yksinhuolto tarkoittaa, että toinen vanhemmista vastaa yksin kaikista lasta koskevista päätöksistä ja toimii lapsen edustajana. Yksinhuoltajuus ei kuitenkaan yleensä tarkoita, että toinen vanhempi ei saisi olla millään tavoin osallinen lapsen elämässä.

Vanhemmalle, joka menettää huoltajuuden, voidaan esimerkiksi antaa oikeus saada tietoa lapsen asioista. Jos tuomioistuin harkitsee yksinhuoltajuutta niin se arvioi myös sitä, että kumpi vanhemmista pystyy paremmin tukemaan lapsen suhdetta myös toiseen vanhempaan, koska tämä on lapsen edun mukaista.

LAPSEN ASUINPAIKKA JA TAPAAMISOIKEUS

Huoltajuus ja asuminen ovat toisistaan erillisiä asioita. Lapsi voi asua joko vain toisen vanhemman luona tai vuorotellen kummankin luona. Vuoroasuminen on nykyään yleistynyt, mutta se ei sovi kaikkiin tilanteisiin, koska se ei ole aina lapsen edun mukainen ratkaisu. Vuoroasumisen määräämisessä esimerkiksi pitkät välimatkat voivat vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisuun.

Tapaamisoikeus taas kuuluu lapselle, ei vanhemmalle. Tapaamisoikeuden tarkoitus on turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu. Tämän vuoksi on tärkeää, että tapaamisista sovitaan mahdollisimman tarkasti.

On hyvä muistaa myös, että sosiaalitoimen sopimusta tai tuomioistuimen ratkaisua voidaan tarkastella uudelleen, jos tilanne muuttuu ja uusi tilanne ei ole enää lapsen edun mukainen. Jos kaipaat apua riitaisessa avioerossa tai muissa perheoikeuteen liittyvissä asioissa, niin ole meihin yhteydessä. Olemme tukenasi ja autamme sinua löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun ongelmaasi. Tarjoamme alkuselvityksen ja arvioimme oikeudellisen asemasi tilanteessa veloituksetta.

Suomen Juristit Oy
Lakitiimi
17.4.2026