Korkein oikeus on tuoreessa ratkaisussaan KKO 2026:2 käsitellyt tapausta, jossa koira hyökkäsi kahden muun koiran kimppuun aiheuttaen näille vammoja. Osaltaan tapauksessa oli kysymys siitä, voitiinko hyökänneen koiran omistaja velvoittaa vahingonkorvauksena korvaamaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden koirien omistajille enemmän, kuin koiran taloudellinen arvo on.
Yleisesti vahingonkorvausoikeudessa vallitsevien periaatteiden mukaisesti vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Tyypillisesti enimmäiskorvauksena on kuitenkin pidetty esineen arvoa – tässä tapauksessa koiran taloudellista arvoa.
Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussaan todennut, että mikäli vammoja kärsineelle lemmikille ei olisi järjestetty asianmukaista ja niiden tarvitsemaa hoitoa, voisivat hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden lemmikkien omistajat vakavimmillaan syyllistyä asiassa eläinsuojelurikokseen. Koirille tuli siis jo lain nojalla varmistaa asianmukainen hoito. Korkein oikeus vahvisti ratkaisullaan, että tuomittava vahingonkorvaus voi olla määrältään koiran taloudellista arvoa suurempi.
Korkein oikeus vahvisti ratkaisullaan sen, että perheenjäseneksi mielletyn lemmikin huolenpitovelvoite on sellainen oikeus, joka ei ole alisteinen vahingonkorvausoikeudelliselle täyden korvauksen -periaatteelle.
Sami Rautiainen, OTM
Suomen Juristit Oy
28.1.2026
Nopeaa apua lakiasioihin.