Oikeudenkäynti: Valmisteluistunto

Kantajan haastehakemuksen ja vastaajan siihen antaman kirjallisen vastauksen (ja mahdollisten lisälausumien) jälkeen kirjallinen valmistelu päättyy ja tuomioistuin päättää / ehdottaa valmisteluistunnon ajankohtaa osapuolille. Riita-asian valmisteluistunnossa asia “valmistellaan suullisesti” pääkäsittelyä varten. Valmisteluistunnon tarkoituksena on varmistaa, että asia voidaan ottaa pääkäsittelyyn ratkaistavaksi.  

Tuomarin Yhteenveto: 

Laajoissa riita-asioissa käräjätuomari, joka toimii jutun puheenjohtajana, laatii haastehakemuksen ja kirjallisen vastauksen perusteella yhteenvedon, joka toimii keskeisenä asiakirjana oikeudenkäynnissä. Mikäli kantajan haastehakemus ja vastaajan kirjallinen vastaus ovat “laadukkaita” eli riittävän yksilöityä, jäsenneltyjä ja pysyvät asiassa, puheenjohtajan on yleensä helppo laatia yhteenveto. Puheenjohtajan laatima yhteenveto on hyvä pyytää tiedoksi riittävän ajoissa ennen valmisteluistuntoa (mikäli tiedoksianto viivästyy Käräjäoikeuden puolelta), mikä varmistaa valmisteluistunnon sujuvuuden. Asiamiehen on valmistauduttava valmisteluistuntoon perinpohjaisesti, koska tämän jälkeen “muutoksia ei ole enää mahdollista tehdä”.  

Yhteenvetoon kirjataan asian tausta, kantajan vaatimukset, perusteet ja näyttö — ja tämän jälkeen kirjataan vastaajan vastaus, kiistämisen perusteet ja näyttö. Puheenjohtaja listaa yleensä keskeisimmät riitaiset seikat yhteenvedon loppuun. Yhteenveto toimii myös Käräjäoikeuden myöhemmin antaman tuomion perusteena, jonka vuoksi hyvin laadittu yhteenveto selkeyttää samalla myös pääkäsittelyn kulkua.   

Yhteenveto käydään suullisesti läpi valmisteluistunnossa ja siihen tehdään tarvittavat muutokset ja korjaukset. Mikäli muutoksia tai korjauksia on paljon, on hyvä käydä tuomarin ja vastapuolen kanssa läpi, miten muutokset tehdään yhteenvetoon ennen valmisteluistuntoa. Yhteenvedon tarkoitus on asian tiivistäminen – ei laajentaminen.

Yhteenvedon läpikäyminen valmisteluistunnossa riippuu puheenjohtajasta ja asian laadusta. Valitettavan usein yhteenvedon laatiminen ja sen läpikäynti on työlästä, mikä on kantajan ja vastaajan asiamiehen vastuulla. Yhteenveto on “yhteenveto” ja tämän vuoksi oikeudenkäynnissä (kirjallinen valmistelu) tulisi keskittyä siihen, että kaikki ylimääräinen karsitaan pois jo haastehakemuksessa ja siihen annettavassa kirjallisessa vastauksessa. Hyvä asiamies osaa tiivistää vaikeat ja moniselitteiset asiat omissa kirjelmissään ymmärrettävään ja selkeään muotoon. Kantajan laatima haastehakemus tulisikin laatia sitä silmällä pitäen, että se voidaan ottaa “sellaisenaan” yhteenvetoon, eikä ajautua tilanteeseen, että tuomari joutuu tiivistämään/karsimaan haastehakemuksen sisältöä yhteenvedossa. Mikäli haastehakemus on laadittu hyvin, vastaajan kirjallinen vastaus noudattaa usein samaa ”ytimekästä” sisältöä.

Riitaiset ja riidattomat seikat, todistelu 

Oikeudenkäynnissä osapuolten tulee hahmottaa, mistä seikoista ollaan yhtä mieltä (riidattomat seikat) ja mitkä ovat ns. riidanalaisia seikkoja. Osapuolten nimeämä näyttö (kirjallinen ja suullinen todistelu) tulee kohdistua riidanalaisiaan seikkoihin. Kantajan ja vastaajan asiamiehen tulisi kiinnittää riidattomiin / riitaisiin seikkoihin erityistä huomioita jo prosessin alussa, koska tämä antaa oikeudenkäynnille selkeät raamit – eli mistä jutussa on kyse.

Usein valmisteluistunnossa ajaudutaan tilanteeseen, jossa osapuolet ovat nimenneet tarpeetonta ja tai liian laajaa näyttöä, koska asiassa ei ole “hahmotettu” keskeisiä riitakysymyksiä. Puheenjohtajan laatimassa yhteenvedossa keskitytään tämän vuoksi erityisesti siihen, mitkä seikat ovat tuomarin näkemyksen mukaan riidanalaisia – ja mitä näyttöä niistä tullaan esittämään. Yhteenvetoon kirjattujen riitaisten seikkojen pohjalta voidaan täten keskittää pääkäsittelyssä vastaanotettava näyttö juuri niihin riidanalaisiin kysymyksiin, jolla on oikeudellista merkitystä asiassa.  

Sovinnon mahdollisuus 

Puheenjohtajan velvollisuutena on edistää asian sovinnollista ratkaisua. Puheenjohtaja pyrkii saavuttamaan sovintoa viestimällä pääkäsittelyn riskeistä ja siitä, että tuomio on yleensä joko-tai tyyppinen tilanne, eli siinä vain toinen osapuoli voittaa. Valmisteluistunnossa on varauduttava siihen, että sovintoneuvottelut vievät valmisteluistunnon kestosta tietyn ajan. Tehokkain tapa sovinnon saavuttamiseen olisi, että yhteenveto on käyty suullisesti läpi ja osapuolten ei tarvitse tehdä enää muutoksia yhteenvetoon. Laadukas yhteenveto edistää sovintoneuvotteluja, koska tällöin osapuolet tietävät oman positionsa ja mahdolliset riskit siitä, että pääkäsittelyssä vastapuoli on vahvemmalla.

Puheenjohtajat pyrkivät usein – jo valmisteluistunnon alussa – kartoittamaan sovintoa ja pyytävät, että osapuolet neuvottelevat vakavasti sovinnon mahdollisuudesta. Mielestäni realistinen ja varteenotettava sovintoneuvottelu tulisi kuitenkin järjestää sen jälkeen, kun valmisteluistunto on viety siihen pisteeseen, että jäljellä olisi enää sopia pääkäsittelyn ajankohdasta ja pääkäsittelyn todistajien aikatauluttamisesta. Tällöin asiamiehet voivat keskittyä yhteenvedon sisältöön ja asianosaiset voivat tehdä valmisteluistunnon aikana omaa harkintaa menestymisen mahdollisuuksistaan. Realistinen sovintoneuvottelu tulee eteen usein vasta siinä vaiheessa ”kun kaikki faktat ovat pöydällä” ja asianosaiset ovat arvioineet asiamiesten ja tuomarin toimintaa.

Mikäli asiassa ei saavuteta sovintoratkaisua, asian käsittely jatkuu sovittuna ajankohtana pääkäsittelyssä.  

Lähde §: oikeudenkäymiskaari


Mikko Saari

Artikkelin kirjoittaja:

Mikko Saari
Osakas, OTM, KTM
Suomen Juristit Oy
16.06.2021

Nopeaa apua lakiasioihin.