Sitooko irtaimen lahjoitus lahjanantajan velkojia?

Irtaimen lahjoitusta koskeva yleislaki on lahjanlupauslaki. Siinä on säädetty mm. siitä, milloin lahjanlupaus tulee velkojia sitovaksi. Lain mukaan oikeinkin annettu lahjanlupaus on pätemätön antajan velkojia kohtaan, jos lahjoitusta ei ole täytetty. Lahjoitus on täytetty, kun lahjan saaja on saanut haltuunsa sen mitä on luvattu. Velkojia kohtaan hallinnansiirto on siis välttämätön, mutta ei välttämättä riittävä pätevyyden edellytys. On myös oltava oikein muodostunut tahto antaa lahja ja ottaa se vastaan.

Voidaan ajatella tilanne, jossa rivitalossa asuva henkilö jättää mitään sanomatta ruohonleikkurinsa naapurin puolelle nurmea, naapurin kotipiiriin. Ulkoapäin hallinta näyttäisi olevan naapurilla. Jos nyt ulosottomies tulee ja esittää velkojan väitteen siitä, että velallinen omistaa ruohonleikkurin, joka voidaan ulosmitata, miten asia ratkaistaan, kun velallinen väittää lahjoittaneensa pois? Kysytään naapurin mielipide. Jos naapuri sanoo, ettei tunne koko tyyppiä, voivat velallisen keinot olla aika vähissä.

Jos naapuri sen sijaan sanoo ottavansa lahjan mielellään vastaan, on asia hieman tulkinnanvarainen. Vastaanottotahtoa kyllä näyttäisi olevan, mutta onko sitä ajoissa hiljaisesti tai muuten lahjoittajalle ilmaistu, on toinen juttu.

Sinänsä velkojaakin kohtaan riittää vapaamuotoinen luovutuksesta sopiminen. Kun tavara tai rahasumma on jo siirtynyt luovutuksen saajalle, ei enää ole merkitystä sillä, onko lahjanlupausta tehty siten kuin sitova lahjanlupaus edellyttää. Velkojien käytössä on tämän jälkeen mahdollisuus vaatia luovutuksen takaisinsaantia, jos edellytykset siihen ovat olemassa.