Milloin perintö on vastaanotettava, ettei se vanhene?
Oikeus perintöön tai testamenttiin syntyy yleensä perittävän kuolinhetkellä. Perintö- tai testamenttisaannon täyttyminen samoin kuin konkreettisen verovelkasuhteen syntyminen edellyttää saajalta kuitenkin aktiivisuutta. Oikeus perintöön on saatettava voimaan. Täysin passiivisena pysytellyttä perillistä ei voida saattaa vastuuseen vainajan tai kuolinpesän velasta eikä hänen tarvitse maksaa perintöveroa.
Jos perillinen tai testamentinsaaja ei ryhdy toimiin saannon vastaanottamiseksi laissa säädetyn määräajan kuluessa, hän menettää oikeutensa perintöön. Saannon katsotaan vanhentuneen. Perillisen ja testamentinsaajan oikeuden vanhentumisaika on 10 vuotta perittävän kuolemasta tai jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien.
Perintö- tai testamenttisaannon vastaanottaminen edellyttää saajan aktiivisuutta joko erityisen vastaanottotoimen tai sitä koskevan tahdonilmaisun muodossa. Perillisen katsotaan vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa tai osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon. Testamentinsaajan katsotaan ottaneen perinnön vastaan viimeistään silloin, kun hän on antanut testamentin perillisille tiedoksi.
Perunkirjoitukseen osallistuminen riittää katkaisemaan perintösaannon vanhentumisen, mutta se ei yksistään ole sellaista perintöosuudesta määräämistä, joka perintöverovelkasuhteen syntymisen kannalta täyttäisi saannon. Verotuksellisesti tehokas perinnöstä luopuminen on mahdollista vielä perunkirjoitukseen osallistumisen jälkeenkin, ellei muihin kuolinpesää koskeviin toimiin ole määräävästi ryhdytty.
Nopeaa apua lakiasioihin.