Lahjusrikkomus on lahjuksen ottamiseen tai törkeään lahjuksen ottamiseen nähden toissijainen säännös. Säännös mahdollistaa myös sellaisten tekojen tuomitseminen, joita ei tuomita muina lahjusrikoksina. Lahjusrikkomuksesta tuomitaan, ellei kyseistä tekoa ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena.
Lahjusrikkomuksella tarkoitetaan tekoa, jossa virkamies itselleen tai toiselle
- pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun, taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi; tai
- ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen.
Lisäksi rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Menettelyn ei siis välttämättä tarvitse heikentää luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen nimenomaan tarkasteltavana olevassa tapauksessa. Olennaista on, että menettely on tyypillisesti sellaista, että se yleensä heikentää tätä luottamusta.
Tapauksessa KKO 2003:37 lahjusrikkomuksesta tuomittiin pääesikunnan osastopäällikkönä toimiva komentaja, joka vastasi pääesikunnan konttorikonehankinnoista ja oli runsaan kahden vuoden aikana vastaanottanut lahjanluonteisia etuja konttorikoneita pääesikunnalle samaan aikaan markkinoineelta yhtiöltä.
Lahjusrikkomuksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.
Lue lisää lahjuksen ottamisesta.
Lähde §: rikoslaki
Suomen Juristit Oy
20.2.2015
(Päivitetty 10.12.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.