Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun rikkaan ja köyhän henkilön lyhyt avioliitto on päättynyt eroon eikä avioehtosopimusta ole tehty. Avioehtosopimuksen tekemisen tarkoitus voi olla pelkästään se, että varakkaampi osapuoli varautuu riskiin, että hän joutuu osituksessa luovuttamaan puolet omaisuudestaan, jos avioliitto ei kestäkään. Hovioikeuskäytännössä on katsottu, että jättämällä avioehtosopimus tekemättä otetaan riski omaisuuden menettämisestä. Eräässä Helsingin hovioikeuden ratkaisemassa tapauksessa oli kyse miehestä, jonka jo kolmas avioliitto oli päättynyt eroon. Ratkaisun perustelut sisältävät ajatuksen, jonka mukaan erokokemuksista olisi tullut ottaa oppia – ja varautua riskiin uudesta erosta.

Tilanne voi olla myös käänteinen edellä kuvattuun verrattuna. Avioehtosopimus voi joissakin tilanteissa toimia myös kohtuullisuuden takeena, ja sen puuttuminen taas johtaa kohtuuttomuuteen. Avioehdolla voidaan poistaa avio-oikeus kokonaan. Jos näin on tehty, avioliittolain sovittelupykälää voidaan soveltaa.

Lue lisää ajatuksistani liittyen osituksen sovitteluun.