Lapsen adoptoinnin esteet

Lapsen adoptointiin saattaa liittyä esteitä, jotka voidaan ymmärtää käänteisesti tarkastelemalla ensin adoption edellytyksiä. Adoptio on mahdollinen, kun sitä koskevat edellytykset täyttyvät. Seuraavissa kappaleissa käsitellään adoption mahdollisia esteitä ja toisaalta adoption edellytysten puuttumista, joka siis myös voi muodostua adoption esteeksi.

Lapsen adoptointi: adoptioon liittyvät esteet ja poikkeustilanteet

Adoptiolaissa on määräys, ettei adoptiota voida vahvistaa, jos siitä on annettu tai luvattu antaa korvausta. Adoptiota ei voida vahvistaa silloinkaan, jos joku muu kuin ottovanhempi sitoutuu maksamaan korvausta lapsen elatuksesta.

Omaa lasta ei voi adoptoida eli ottaa ottolapseksi. Lapseksiottaja voi kuitenkin ottaa ottolapseksi oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi. Ottolapsen voi ottaa 25 vuotta täyttänyt yksinelävä yksin tai 25 vuotta täyttäneet aviopuolisot yhdessä. Muut kuin aviopuolisot eivät voi yhdessä ottaa ottolasta.

Lapsen adoptointi voidaan kuitenkin sallia ja vahvistaa, jos lapseksiottaja on täyttänyt 18 vuotta ja ottolapsi on lapseksiottajan puolison lapsi tai hänen oma lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi. Ottolapsi alle 25-vuotiaalle voidaan sallia myös, jos adoptioon on olemassa muita erittäin painavia syitä.

Ottovanhemman iällä voi olla merkitystä vanhemmuuden edellytyksiä arvioitaessa. Alaikäisen ottovanhemman adoptoija ei saa olla yli 50-vuotias. Ottovanhemman pitää kuitenkin voida turvata lapselle riittävä huolenpito, kasvatus ja elatus lapsen itsenäistymiseen saakka. Siksi ei ole kovin todennäköistä, että esimerkiksi eläkeikää lähentelevälle henkilölle adoptio ensimmäisten joukossa myönnettäisiin.

Adoption edellytysten puute voi muodostua adoption esteeksi

Adoptiolain mukaan lapsi tulisi sijoittaa ensisijaisesti kahden vanhemman perheeseen. Kuten edellä todetaan, lain mukaan adoptio on mahdollinen 25 vuotta täyttäneille avioliitossa oleville yhdessä. Kuitenkin tietyissä tilanteissa aviopuoliso voi adoptoida lapsen yksin. Mikäli toinen aviopuolisoista ei voi sairautensa tai vammansa vuoksi pätevästi ilmaista tahtoaan adoptioon, tai jos toisen aviopuolison olinpaikka on tuntematon, voi toinen aviopuoliso adoptoida lapsen yksin.

Jos adoptoitava on alaikäinen, adoptoitavan ja adoptionhakijan välinen ikäero saa olla enintään 45 vuotta eikä adoptionhakija saa olla 50 vuotta vanhempi. Joitakin poikkeuksia ikärajoista on, mm. perheensisäisissä adoptioissa.

Vieraan lapsen adoptioihin tarvitaan adoptiolautakunnan lupa. Lupaa haetaan adoptioneuvonnan jälkeen Adoptiolautakunnalta (Valvirasta). Adoptiovanhemmilta edellytetään kykyä rakentaa elinikäinen, hoitava ja lämmin suhde lapseen. Lapsen adoptoiminen edellyttää myös adoptioneuvontaa, joka on kunnan sosiaalitoimen alla.

Adoptioprosessin lopputulos on siten määritelty edellytysten, ei esteiden kautta. Adoptio onnistuu kaikki edellytykset täyttämällä. Edellytysten puuttuminen on tällöin adoption este.