Miten kulutushyödykkeen hinta on ilmoitettava?
Kulutushyödykkeiden myyntihintojen ja yksikköhintojen ilmoittamisesta on oma asetuksensa. Asetuksessa säädettyä on elinkeinonharjoittajan markkinoinnissaan noudatettava. Myyntihinnalla tarkoitetaan tuotteen tietyn määrän hintaa tai lopullista yksikköhintaa mukaan lukien verot ja mahdollinen pantin arvo. Yksikköhinta tarkoittaa tuotteen lopullista kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa verot mukaanlukien, mutta ei panttia.
Tavaroista on asetuksen mukaan ilmoitettava sekä myyntihinta että yksikköhinta. Jos yksikköhinta on sama kuin myyntihinta, ei sitä tarvitse ilmoittaa. Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa esim. valmisateriapakkauksiin, jotka sisältävät eri elintarvikkeita. Eräistä kulutustavaroista kuten vaipoista ja paperisista ruokaliinoista on ilmoitettava yksikköhintana hinta kappaleelta. Irtotavarana myytäville tuotteille, esim. hedelmille, pulteille, puutavaralle jne. on ilmoitettava yksikköhinta ennen mittausta. Punnituksen tai muun mittauksen jälkeen on tuotteeseen merkittävä myyntihinta.
Myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla. Hyödykkeen hankintaan mahdollisesti liittyvät erilliset kustannukset on myös mainittava. Kuluttajapalveluksia tarjoavan elinkeinonharjoittajan on pidettävä maksuluettelo tai muu selvitys maksujen määräytymisperusteista kuluttajan nähtävillä, mahdollisuuksien mukaan myös liikehuoneiston ulkopuolella. Jos palveluksia suoritetaan muualla kuin liikehuoneistossa, maksujen määräytymisen perusteet on esitettävä pyydettäessä. Kuluttajavirasto valvoo hintojen ilmoittamista. Epäasialliseen hinnoitteluun törmäävän kuluttajan kannattaa ensisijassa ottaa yhteys kunnan kuluttajaneuvojaan tai tehdä ilmoitus kuluttaja-asiamiehelle. Elinkeinonharjoittajalta voi kysyä hinnoittelun perusteista ja täsmällisyydestä ja vaatia hyvitystä, jos hinnoittelu on ollut harhaanjohtavaa tai totuudenvastaista.
Nopeaa apua lakiasioihin.
