Kunnallishallinto

Kunnallisahllinnosta vastaa vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Kaupungeissa sitä voidaan kutsua kaupunginvaltuustoksi. Kunnallishallinto on muodostettu demokraattiseksi päätöksentekojärjestelmäksi.

Kunnallinen itsehallinto perustuu Suomen perustuslakiin. Sen mukaan kuntien hallinto perustuu asukkaiden itsehallintoon.  Kunnallisella itsehallinnolla on Suomessa yli tuhatvuotinen historia. Kuntien hallinnon perusteista ja kuntien tehtävistä säädetään useissa erityislaeissa.Itsehallinnollisista yhteisöistä juuri kunnat ja kunnallishallinto ovat maassamme laajin ja merkittävin itsehallinnon muoto. Itsehallinto tarkoittaa käytännössä mm. sitä, ettei valtiolla ole automaattista oikeutta puuttua kunnallisen itsehallinnon piiriin kuuluvien toimijoiden toimintaan ja työnjakoon.

Kunnallishallinto muodostaa valtion hallintorakenteiden ohella Suomen keskeiset demokraattiset rakenteet. Kansanvallan näkökulmasta valtio ja kunta ovat samanarvoisia. Kuntia on Suomessa hieman yli 300 kuntaa.

Peruspalvelut merkittävin tehtävä

Kunnat järjestävät käytännössä kuntalaisille peruspalvelut, joista on säädetty laeilla. Säätämällä lakeja valtiolla on oikeus osallistua kunnallisten peruspalvelujen järjestämistä koskevaan päätöksentekoon. Peruspalveluista tärkeimpiä ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus- ja sivistystoimi sekä ympäristö ja tekninen infrastruktuuri. Peruspalveluiden kautta kunta tarjoaa kuntalaisille edellytykset arjen elämiseen, hyvinvointiin ja perusturvallisuuteen. Peruspalvelut rahoitetaan pääsääntöisesti kunnallisella verotuksella, valtionosuuksilla sekä palveluista perittävillä maksuilla.

Kuntien toimintaa ohjaa poliittinen päätöksenteko. Toiminnassaan kunnan on noudatettava demokratian periaatteita ja sääntöjä. Kunnan ylin päättävä elin on valtuusto, jonka jäsenet valitaan neljän vuoden välein järjestettävillä yleisillä ja yhtäläisillä kuntavaaleilla. Valtuusto valitsee jäsenet kunnanhallitukseen, jonka tehtävänä on valmistella valtuuston päätökset ja panna ne täytäntöön.

Valtuusto valitsee myös lautakunnat, jotka johtavat julkisten palveluiden tuottamista kunnassa. Mitä lautakuntia kunnassa on, vaihtelee kunnasta toiseen. Yleisimpiä ovat sivistyslautakunta, sosiaali- ja terveyslautakunta ja kaavoituslautakunta. Lautakuntien nimet ja toiminnan laajuus vaihtelevat kunnittain. Suomessa on yleistymässä tilaaja-tuottajamalli, jossa lautakunnat toimivat palvelujen tilaajina eri tuottajilta.

Maaliskuussa 2007 voimaan astui laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, jota on jatkettu kuntauudistuksella. Näiden uudistuksien tarkoituksena on luoda kuntien vastuulla oleville palveluille riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta, jotta laadukkaat hyvinvointipalvelut voidaan turvata jatkossakin tasapuolisesti maan kaikissa osissa. Uudistukset vaikuttavat sekä kunnallisten palveluiden järjestämiseen, niiden rahoitukseen että kunnan ja valtion tehtäväjakoon.

Kuntien järjestämien palveluiden rahoitus

Kunnilla on verotusoikeus. Toiminnot rahoitetaan pääasiassa verovaroin. Kuntien keräämillä veroilla katetaan lähes puolet kuntien käyttökustannuksista, valtionosuuksien osuus vaihtelee kuitenkin paljon kunnittain.

Valtio maksaa kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta, jonka suuruus määräytyy kunnan asukasluvun, ikärakenteen, työttömyysasteen ja eräiden muiden tekijöiden perusteella. Näin ollen kunta ei läheskään aina ole ”omavarainen”, vaan palveluita joudutaan järjestämään yhteisestä kassasta.