Omaisuuden jakamiseen avoliiton päättyessä sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta eli avoliittolakia. Laki tulee sovellettavaksi silloin, kun avopuolisot ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viiden vuoden ajan tai heillä on tai on ollut yhteinen taikka yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avoliittolakia ei kuitenkaan sovelleta tilanteessa, jossa toinen avopuolisoista on avioliitossa kolmannen osapuolen kanssa.

Avoliiton päättyessä toimitetaan omaisuuden erottelu. Tämä tarkoittaa, että kumpikin avopuoliso pitää lähtökohtaisesti oman omaisuutensa. Toisin kuin avioliitossa, avopuolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen eikä näin ollen oikeutta saada automaattisesti osuutta toisen omistamista varoista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi asunto, säästöt, sijoitukset, ajoneuvot ja muu omaisuus jäävät sille, joka ne omistaa. Jos omaisuus on yhteisomistuksessa, se jaetaan omistusosuuksien mukaisesti.

Avoliitossa voi kuitenkin syntyä epäselvyyttä sellaisen omaisuuden osalta, jonka omistajaa ei ole kirjattu mihinkään rekisteriin. Jos ei pystytä näyttämään, kummalle jokin esine kuuluu, omaisuuden katsotaan kuuluvan molemmille avopuolisoille yhtä suurin osuuksin. Tällaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi huonekalujen, kodinkoneiden tai muun yhteiseen käyttöön hankitun omaisuuden osalta.

OIKEUS HYVITYKSEEN

Vaikka avopuolisolla ei ole oikeutta toisen omaisuuteen pelkän avoliiton perusteella, laki turvaa tietyissä tilanteissa oikeuden hyvitykseen. Hyvitystä voidaan vaatia silloin, kun toinen avopuoliso on panoksellaan merkittävästi auttanut toista kartuttamaan tai säilyttämään omaisuuttaan ja pelkkä omistussuhteiden noudattaminen johtaisi tämän vuoksi kohtuuttomaan lopputulokseen. Hyvityksen perusteena voi olla esimerkiksi työskentely yhteisen kodin tai toisen omistaman kiinteistön hyväksi, huomattavien varojen käyttäminen yhteiseen talouteen tai muu merkittävä panos, joka on hyödyttänyt toista osapuolta. Hyvityksen taustalla on tarkoitus estää tilanne, jossa toinen avopuoliso saisi perusteetonta taloudellista etua toisen kustannuksella.

Jos avopuoliso katsoo olevansa oikeutettu hyvitykseen, asiasta voidaan sopia osapuolten kesken tai vaatimus voidaan esittää omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Jos pesänjakajaa ei ole määrätty, hyvitysvaatimus voidaan saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi kanteella. Hyvitystä on vaadittava erottelun yhteydessä tai sitä koskeva kanne pitää nostaa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa erottelusta. Jos omaisuuden erottelua ei ole lainkaan toimitettu, hyvitysoikeus raukeaa, ellei pesänjakajan määräämistä ole haettu tai kannetta nostettu kolmen vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta tai siitä, kun avopuolisot ovat muuttaneet pysyvästi erilleen.

Koska avoliitoissa ei ole automaattisesti samanlaista suojaa kuin avioliitossa, niin erityisesti pitkäaikaisessa avoliitossa voi olla perusteltua sopia omaisuussuhteista etukäteen kirjallisesti. Selkeät sopimukset voivat ehkäistä myöhempiä riitoja ja helpottaa omaisuuden jakamista erotilanteessa.

Ole meihin yhteydessä, jos kaipaat oikeudellista apua riitaisissa erotilanteissa tai muissa perheoikeudellisissa asioissa. Tarjoamme alkuselvityksen ja arvioimme oikeudellisen asemasi tilanteessa veloituksetta.

Suomen Juristit
Lakitiimi
10.6.2026