Avioliitossa puolisoiden kesken vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate, joka taataan avioliittolaissa. Avioliiton myötä puolisoiden omistaman omaisuuden omistussuhteet eivät siis muutu. Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessä, kuuluu hänelle avioliiton solmimisen jälkeenkin. Samoin ovat hänen omaisuuttaan ne, jotka hän avioliiton aikana itselleen hankkii.

Nimiperiaate

Vaikka puolisot keskenään olisivat tietoisia, mikä omaisuus on kenenkin hankkima, voi sovitusta syntyä kiistaa. Kiistanalaisissa tilanteissa ratkaisevaa on niin kutsuttu nimiperiaate, jonka mukaisesti omaisuus kuuluu sille puolisolle, jonka nimiin se on hankittu.

Poikkeuksia nimiperiaatteeseen synnyttää esim. tilanne, jos hankinnalle nähdään yhteinen tarkoitus. Voi olla mahdollista katsoa, että toisen puolison nimiin hankittu omaisuus onkin yhteistä hankintahetken tarkoituksen perusteella. Yleisiä yhteisiä hankintoja saattaa olla tavallinen koti-irtaimisto, joka kuitenkin rahallisesti poikkeaa normaaleista hankinnoista, kuten esimerkiksi kotiteatteri. Yleinen hankinta saattaa myös olla auto, jonka arvo voi olla ostohetkellä huomattavasti kalliimpi kuin eron sattuessa.

Puolestaan, jos aviopuolisoilla on yhteisiin nimiin hankittua yhteistä omaisuutta, sovelletaan yleistä yhteisomistajuutta koskevaa säätelyä. Silloin varallisuus jaetaan kummallekin murto-osien perusteella.

Kiinteä omaisuus puolestaan kuuluu sille, jonka nimiin on myönnetty lainhuuto. Tosin, toisen puolison nimiin yksin hankittu omaisuus voidaan katsoa yhteiseksi omaisuudeksi, jos yhteishankinnan tarkoitus näytetään toteen.

Sellainen irtain omaisuus, josta ei voida olla varmoja kummalle puolisolle se kuuluu, on katsottava yhteiseksi. Jos on mahdollista näyttää, että irtain esine kuuluu ainoastaan toisista puolisoista, katsotaan hänet omaisuuden omistajaksi.

Puolisoiden sopimusvapaus

Avioliittolain tarkoituksena on säädellä aviopuolisoiden välistä suhdetta, kuten myös suojella heikompaa osapuolta. Tästä johtuen avioliittolaki voi asettaa rajoituksia puolisoiden väliselle sopimusvapaudelle. Sopimusvapauteen kuuluu osana puolisoiden mahdollisuus sopia ennakkoon taloudellinen suhteensa oikeuskysymyksissä tilanteissa, joissa liitto päättyy avioeroon, esimerkiksi avioehtosopimuksella tai osituksen esisopimuksella.

Sopimusvapautta avioehdon solmimisessa rajoittaa avioehtoon liittyvät muotovaatimukset, jotka tulee täyttää. Näin ollen avioehtosopimus aiheuttaa osaltaan rajoituksia puolisoiden väliselle sopimusvapaudelle, kun siitä ei voida täysin vapaasti sopia.

Puolisoiden sopimusvapaus kolmansiin nähden

Lähtökohtaisesti avioliitto ei rajoita puolisoiden oikeutta tehdä sopimuksia, myös keskenään. Sopimuksia tehtäessä on aina huomioitava puolisoiden yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston suoja, joka asettaa tiettyjä rajoituksia sopimusvapaudelle. Kyseessä on ns. vallintarajoitusjärjestelmä.

 

 

(Lähde §: avioliittolaki)

 

Lue lisää aviopuolisoiden oikeuksista ja velvollisuuksista, mahdollisesta omaisuuden osituksesta sekä avio-oikeudesta toisen omaisuuteen.

Nopeaa apua lakiasioihin.