Perinnöstä luopuminen sukuhaaran osalta
Perinnöstä luopuva perillinen ei voi määrätä siitä, kenelle hänen perintöosuutensa annetaan. Niin sanotussa pesästä vetäytymisessä eli puhtaassa luopumisessa perintö menee automaattisesti sijaantuloperillisille. Perinnöstä on luovuttava kokonaan ja ehdoitta, jotta luopuminen on tehokas. Perinnöstä luopuminen sukuhaaran osaltakin on kuitenkin mahdollista.
Sijaantuloperillisillä tarkoitetaan perinnöstä luopuvan rintaperillisiä eli suoraan alenevassa polvessa olevia perillisiä (lapsia ja näiden jälkeläisiä). Sijaantulo-oikeus on rajoittamaton eli lapsen tilalle tulee hänen lapsensa, lapsenlapsen tilalle lapsenlapsenlapsi ja niin edelleen.
Luopumistahdonilmaisussaan perillinen voi kuitenkin määrätä luopumisen koskemaan koko sukuhaaraansa. Tilanteessa, jossa perillinen on määrännyt omasta perintöosuudestaan, ei kyseessä ole enää puhdas perinnöstä luopuminen. Perillisen katsotaan puuttuneen laista johtuvaan sijaantulomääräykseen ja perinnöstä luopuminen on perintöosuuden luovuttamista.
Luovuttaminen tarkoittaa sitä, että perintöverotuksessa perillisen tulkitaan ottaneen perintöosuutensa vastaan ja lahjoittaneen sen niille henkilöille, joiden hyväksi luopuminen on tehty. Perinnöstä luopuva joutuu siten maksamaan perintöveron koko perintöosuudestaan ja henkilöt, jotka saavat luovutetun perinnön, joutuvat maksamaan siitä lahjaveroa.
Mikäli luopujalle on maksettu luopumisen johdosta täysimääräinen korvaus, eli kysymys on ennakkoluopumisesta perittävän eläessä, jää luopujan osakasasema perittävän kuolinpesässä syntymättä. Tehokkaalla perinnöstä luopumisella perittävän eläessä rintaperillinen siis sulkee samalla myös oman sukuhaaransa pois perillispiiristä. Perittävän eläessä tehty perinnöstä luopuminen on kuitenkin ”vastikkeellista” eli tämän luopumisen vastineeksi luopuva perillinen on oikeutettu lakiosaan.
Jos luopumistahdonilmaisusta ei käy ilmi, että luopuja on halunnut sulkea oman sukuhaaransa kokonaisuudessaan perinnöstä, luopumista on pidettävä pesästä vetäytymisenä. Tällöin luopujan tilalle tulevat hänen sijaantuloperillisensä. Luopujaperillinen voi siis kuitenkin ulottaa luopumisensa koskemaan koko sukuhaaraansa. Kun koko sukuhaara suljetaan perinnöstä, kyseessä ei ole enää puhdas pesästä vetäytyminen (tehokas luopuminen), koska perillinen on aktiivisesti puuttunut sijaantulomääräyksiin. Hän on määrännyt sijaatulo-oikeudesta eli ryhtynyt perintöön, jolloi perinnöstä luopuminen ei ole tehokas. Näissä tilainteissa kyse ei enää ole perinnöstä luopumisesta vaan perintöosuuden luovutuksesta.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että perillinen voi luopua perinnöstään koko sukuhaaransa osalta eikä sijaantuloperillisillä ole siihen keinoja puuttua. Luopumisen tapa on merkityksellistä verotuksen näkökulmasta.
Nopeaa apua lakiasioihin.