Salassapitorikkomus on salassapitorikoksen lievempi tekomuoto. Salassapitorikokseen syyllistyy henkilö, joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon, taikka käyttää tällaista salaisuutta omaksi tai toisen hyödyksi.
Mikäli salassapitorikos, ottaen huomioon teon merkitys yksityisyyden tai luottamuksellisuuden suojan kannalta taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, katsotaan teko salassapitorikkomukseksi.
Salassapitorikkomuksesta tuomitaan myös se, joka on syyllistynyt sellaiseen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, joka on erikseen säädetty rangaistavaksi salassapitorikkomuksena. Tällä tarkoitetaan sellaisia tekoja, jotka ovat muussa kuin rikoslaissa säädetty rangaistaviksi salassapitorikkomuksena.
Salassapitorikkomuksesta tuomitaan sakkoa. Salassapitorikkomus on joissain olosuhteissa asianomistajarikos. Mikäli salassapitorikkomuksen kohteena on yksityisen henkilökohtaisia tai taloudellisia oloja taikka elinkeinoa koskeva seikka, ei virallinen syyttäjä saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja itse ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. Virallinen syyttäjä saa kuitenkin nostaa syytteen, mikäli rikoksentekijä rikoksen tehdessään on ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa, taikka erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
Lue lisää salassapitorikoksesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta.
Lähde §: rikoslaki
Suomen Juristit Oy
20.2.2015
(Päivitetty 15.12.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.
