Työsyrjintä

Työntekijöiden syrjinnästä on laajalti lainsäädäntöä. Esimerkiksi työsopimuslain mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti. Mikäli työnantaja tai tämän edustaja kuitenkin syrjii työnhakijaa tai työntekijää, hän voi syyllistyä rikokseen. Työsyrjinnästä tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Työsyrjintään syyllistyy työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan joko rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan, taikka, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

Säännöksellä kielletään sellainen syrjintä, joka perustuu henkilön ominaisuuksiin tai tämän yksityiselämän piiriin. Epäedulliseen asemaan asettaminen ei kuitenkaan ole rikos, jos siihen on painava, hyväksyttävä syy. Tällainen syy voi liittyä esimerkiksi työtehtävän vaatimuksiin. Esimerkiksi uskonnolliset yhteisöt voivat edellyttää yhteisön jäsenyyttä niiden virkoihin ja tehtäviin valittavilta henkilöiltä, ja palokunnan asettama ikäraja voi olla perusteltu riittävien fyysisten ominaisuuksien turvaamiseksi. Syrjintää ei siten myöskään ole sellainen positiivinen erityiskohtelu, jolle on riittävät perusteet.

työsyrjintä oikeuskäytännössä

Korkeimman oikeuden käytännöstä löytyy joitain esimerkkejä työsyrjintäsäännöksen soveltamisesta. Tapauksessa KKO 2015:41 maakuntalehden päätoimittajaksi valittu X ei ollut oikaissut työhaastattelussa syntynyttä käsitystä siitä, että hänen puolisonsa oli mies. Yhtiön toimitusjohtaja A oli ennen tehtävän alkamista purkanut X:n työsuhdetta koskeneen johtajasopimuksen. Korkein oikeus katsoi, että A on asettanut X:n epäedulliseen asemaan myös tämän sukupuolisen suuntautumisen perusteella, ja hänet tuomittiin työsyrjinnästä.

Tapauksessa KKO 2016:53 vankilanjohtaja ei jatkanut määräaikaisen apulaisvankilanjohtajan virkasuhdetta saatuaan tietää, että apulaisvankilanjohtaja seurusteli entisen vangin kanssa. Korkein oikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että suhde olisi tekoaikana ollut rikossäännöksessä tarkoitettu perhesuhde. Näin ollen vankilanjohtajan menettely ei täyttänyt työsyrjinnän tunnusmerkistöä.

Tapauksessa KKO 2018:46 korkein oikeus katsoi, että käsittelypyynnön tekeminen työsuojeluviranomaiselle oli rikossäännöksessä tarkoitettua ammatillista toimintaa. Kun pyynnön tekemisen katsottiin tosiasiallisesti vaikuttaneen hallituksen päätökseen irtisanoa B:n työsopimus, kyseessä oli työsyrjintä.

Lue lisää työrikoksiin liittyvistä yleisistä määritelmistä.

Lähde §: rikoslaki

Suomen Juristit Oy
20.2.2015
(Päivitetty 14.12.2021)