Tuoreessa ratkaisussaan KKO 2026:12 korkein oikeus on ottanut kantaa työnantajan oikeuteen muuttaa palkallinen ruokatauko palkattomaksi. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa VR:n työntekijöiden 35 minuutin palkallinen ruokatauko oli muutettu työnantajan työnjohto-oikeuden nojalla palkattomaksi. Tapauksessa oli kysymys ennen kaikkea siitä, oliko osapuolten välille syntynyt ajan kulumisen myötä sellainen vakiintunut käytäntö, jota työnantaja ei voisi yksipuolisesti muuttaa.  

Käsillä olevassa tapauksessa työlainsäädäntö sekä sovellettava työehtosopimus sinänsä mahdollistivat ruokatauon pitämisen niin palkallisena, kuin palkattomana. Kirjallisissa työsopimuksissa ei ole nimenomaista ehtoa ruokatauon palkallisuudesta. Hovioikeus katsoi, että osapuolten välille oli hiljaisesti käytännön myötä muodostunut sitova sopimusehto palkallisesta ruokatauosta, eikä VR:llä näin ole ollut yksipuolisesti oikeutta muuttaa valittajien palkallista ruokataukoa palkattomaksi, huolimatta työehtosopimuksen mahdollistamista vaihtoehtoisista tavoista järjestää ruokatauko.  

Korkein oikeus kuitenkin kumosi hovioikeuden tuomion, ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion varaan. Korkeimman oikeuden mukaan työehtosopimuksen määräykset mahdollistivat ruokailun järjestämisen myös erillisenä työajattomana eli palkattomana lepoaikana. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että työntekijöiden palkallinen ruokatauko ei ollut vakiintunut edes suhteellisen pitkän ajan kulumisen myötä sitovaksi työsuhteen ehdoksi. Lisäksi katsottiin, että se, ettei työnantaja ollut aikaisemmin missään vaiheessa yleisesti tai yksittäisten työsopimusten määräyksissä tuonut esiin oikeuttaan valita työehtosopimukseen sisältynyttä palkattoman lepotauon vaihtoehtoa, ei yksin riittänyt osoittamaan, että työnantaja olisi tarkoittanut luopua tästä oikeudestaan ja sitoutua palkallisen tauon vaihtoehtoon. Huomioon otettiin myös se, että työntekijöiden työsopimuksissa oli työajan osalta nimenomaisesti viitattu vain työehtosopimukseen, joka puolestaan mahdollisti kaksi vaihtoehtoista tapaa ruokatauon järjestämiseen.  

Työnantajalla oli näin ollen työnjohto-oikeutensa nojalla mahdollista yksipuolisesti muuttaa ruokataukokäytäntöä niin, että ruokatauko määrättiin pidettäväksi palkattomana.