Kun useampi henkilö aiheuttaa saman vahingon, herää kysymys siitä, kuka on vastuussa vahingon korvaamisesta ja kuinka korvaus jaetaan eri vahingonaiheuttajien kesken. Vahingonkorvauslain mukaan kaksi tai useampi samasta vahingosta vastuussa oleva henkilö vastaavat vahingosta yhteisvastuullisesti. Yhteisvastuun tarkoituksena on turvata vahingonkärsijän oikeus saada korvaus mahdollisimman tehokkaasti.

Tämä tarkoittaa, että vahingonkärsijä voi vaatia koko vahingonkorvauksen keneltä tahansa korvausvelvolliselta. Hänen ei tarvitse vaatia korvausta kaikilta vahingon aiheuttajilta eikä selvittää heidän keskinäisiä vastuusuhteitaan. Vahingonkärsijä voi esimerkiksi kohdistaa vaatimuksensa siihen henkilöön, jonka arvioi olevan maksukykyisin.

Yhteisvastuuseen on kuitenkin joitakin poikkeuksia. Jos korvausvelvollisen vastuuta on esimerkiksi soviteltu, hän vastaa vain siitä määrästä, joka hänen maksettavakseen on tuomittu. Lisäksi työnantajan isännänvastuuseen liittyy erityissäännöksiä, jotka voivat rajoittaa hänen vastuutaan.

Vahingonaiheuttajat määrätään yleensä yhteisvastuuseen sen vuoksi, että he ovat aiheuttaneet vahingon yhdessä. Suomen oikeuskäytännössä on kuitenkin hyväksytty yhteisvastuu myös silloin, kun kukaan ei pysty osoittamaan, ettei vahinko johtunut juuri hänen toiminnastaan. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1990:78 kolme henkilöä ampui vuorotellen samalla aseella, ja yksi laukauksista vaurioitti muuntajaa. Koska kukaan ei pystynyt osoittamaan, ettei vahingon aiheuttanut laukaus ollut hänen ampumansa, kaikki katsottiin yhteisvastuullisiksi aiheutuneesta vahingosta.

VASTUUN JAKAUTUMINEN VAHINGON AIHEUTTAJIEN KESKEN

Se, että vahingonkärsijä voi vaatia koko korvauksen yhdeltä henkilöltä, ei tarkoita sitä, että tämä jäisi lopullisesti vastaamaan koko vahingosta. Korvausvelvollisten keskinäinen vastuunjako ratkaistaan erikseen kokonaisharkinnan perusteella.

Arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti kunkin henkilön syyllisyyden aste eli esimerkiksi tahallisuus tai tuottamus, vahingon aiheuttamisesta mahdollisesti saatu hyöty sekä muut tapauksen olosuhteet, kuten osapuolten asema ja toiminta. Jos mikään erityinen seikka ei puolla muuta ratkaisua, vastuu jaetaan lähtökohtaisesti yhtä suuriin osuuksiin. Tuomioistuin ei kuitenkaan ratkaise vastuunjakoa omasta aloitteestaan, vaan korvausvelvollisen on itse vaadittava vastuun jakamista muiden vahingon aiheuttajien kesken.

Jos yksi yhteisvastuullisista maksaa vahingonkärsijälle enemmän kuin hänen oman osuutensa verran, hänellä on oikeus periä ylimenevä osa takaisin muilta korvausvelvollisilta. Tätä kutsutaan takautumisoikeudeksi eli regressioikeudeksi. Jokainen muu korvausvelvollinen vastaa kuitenkin vain omasta osuudestaan. Jos joku vahingon aiheuttajista on maksukyvytön tai häntä ei tavoiteta, muiden korvausvelvollisten on katettava puuttuva osuus omien vastuuosuuksiensa suhteessa.

Kaikissa yhteisvastuutilanteissa ei sovelleta täysin samoja sääntöjä. Työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa työnantajan oikeus periä maksamansa korvaus työntekijältä määräytyy vahingonkorvauslain ja työsopimuslain erityissäännösten perusteella. Jos työnantaja on itsekin toiminut huolimattomasti, vastuunjako arvioidaan yleisten yhteisvastuusäännösten mukaisesti. Myös muilla oikeudenaloilla on omia erityissäännöksiään, jotka voivat poiketa vahingonkorvauslain yleisistä yhteisvastuusäännöksistä.

Jos sinulle on sattunut vahinkoa tai olet osallinen yhteisvastuutilanteessa, voit olla meihin yhteydessä. Arvioimme tilanteesi ja tarjoamme alkuselvityksen veloituksetta.

Suomen Juristit
Lakitiimi
24.7.2026