Sopimussuhteisessa vahingonkorvauksessa tehdään jako välittömiin ja välillisiin vahinkoihin. Erottelulla on suuri merkitys, koska vahingon laatu vaikuttaa siihen, millä perusteella vahingon aiheuttaja on vastuussa vahingosta ja kuinka helposti korvausta voidaan vaatia.

Sopimusoikeudessa lähtökohtana on täyden korvauksen periaate. Sen mukaan vahingonkärsineen osapuolen tulee korvauksen avulla päästä samaan taloudelliseen asemaan kuin tilanteessa, jossa sopimus olisi täytetty asianmukaisesti. Tästä periaatteesta poiketaan kuitenkin välillisten vahinkojen osalta, koska niiden korvaaminen edellyttää tiukempien edellytysten täyttymistä.

VÄLITTÖMÄT VAHINGOT

Välittömällä vahingolla tarkoitetaan vahinkoa, joka aiheutuu suoraan sopimusrikkomuksesta. Tyypillisiä välittömiä vahinkoja ovat esimerkiksi sopimusrikkomuksen selvittämisestä aiheutuneet kustannukset, kuten puhelin-, posti- ja matkakulut. Myös virheen selvittämisestä, paikantamisesta ja korjaamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset ovat välittömiä vahinkoja. Lisäksi välittömiä vahinkoja voivat olla kustannukset, jotka ovat sopimusrikkomuksen vuoksi muuttuneet tarpeettomiksi tai hyödyttömiksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi virheellisen tavaran asentamisesta aiheutuneet kulut, ylimääräiset kuljetuskustannukset sekä kustannukset, jotka aiheutuvat korvaavan tuotteen hankkimisesta eli kateostosta.

Välittömät vahingot korvataan yleensä ankarammalla vastuuperusteella eli niin sanotun kontrollivastuun perusteella. Tämä tarkoittaa, että vahingon aiheuttanut osapuoli vapautuu vastuusta vain osoittamalla, että sopimusrikkomus on johtunut hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota hän ei ole voinut kohtuudella välttää tai poistaa. Lue lisää kontrollivastuusta täältä.

VÄLILLISET VAHINGOT

Välilliset vahingot ovat sopimusrikkomuksen epäsuoria ja usein vaikeammin ennakoitavia seurauksia. Niille on tyypillistä, että vahinko ei synny välittömästi sopimusrikkomuksesta, vaan vahingon syntymiseen liittyy jokin myöhempi tapahtuma tai seurausketju. Kauppalain mukaan välillisenä vahinkona pidetään esimerkiksi vahinkoa, joka johtuu tuotannon keskeytymisestä tai liikevaihdon vähentymisestä. Myös muut tilanteet, joissa tavaraa ei voida käyttää aiotulla tavalla ja tästä aiheutuu vahinkoa, kuuluvat välillisiin vahinkoihin.

Välillisiin vahinkoihin luetaan myös esimerkiksi voitto, joka jää saamatta sen vuoksi, että ostajan ja kolmannen osapuolen välinen sopimus raukeaa tai jää täyttämättä sekä lisäksi muun omaisuuden vahingoittuminen sopimusrikkomuksen seurauksena. Välillisen vahingon alle kuuluvat myös muut vastaavat ja vaikeasti ennakoitavat vahingot.

Välillisten vahinkojen korvaaminen edellyttää yleensä sitä, että sopimusrikkomus johtuu vahingon aiheuttajan tuottamuksesta eli huolimattomuudesta tai tahallisuudesta. Pelkkä sopimusrikkomus ei siis riitä syyksi välillisen vahingon korvaamiselle, jos näin ei ole erikseen sovittu.

Vahingonkärsineellä osapuolella on velvollisuus pyrkiä rajoittamaan vahingon syntymistä. Jos vahingon rajoittamiseksi tehdään toimenpiteitä ja niistä aiheutuu kustannuksia, nämä kustannukset eivät muutu välillisiksi vahingoiksi, vaikka itse rajoitettava vahinko olisi ollut välillistä. Tällä periaatteella kannustetaan osapuolia estämään vahinkojen tarpeeton kasvaminen. Esimerkiksi jos yritys joutuu sopimusrikkomuksen vuoksi hankkimaan korvaavan tuotteen toiselta toimittajalta välillisen vahingon rajoittamiseksi, kateostosta aiheutuvat kohtuulliset kulut voidaan korvata välittöminä vahinkoina.

VÄLILLISET VAHINGOT  KULUTTAJAKAUPASSA

Kuluttajansuojalaissa välillisen vahingon määritelmä poikkeaa hieman kauppalain määritelmästä. Kuluttajansuojalaki soveltuu kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan (esimerkiksi yritys, jolta tuote ostetaan) väliseen kauppaan, joten sen säännökset eroavat kauppalaista. Kuluttajakaupassa välillisenä vahinkona voidaan pitää esimerkiksi tulon menetystä, joka aiheutuu sopimusrikkomuksesta tai sen vuoksi tehdyistä toimenpiteistä. Välilliseksi vahingoksi voidaan katsoa myös vahinko, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta. Lisäksi välillistä vahinkoa voi olla tavaran käyttöhyödyn olennainen menetys, jos siitä ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, mutta siitä aiheutuu merkittävää haittaa kuluttajalle.

Keskeinen ero liittyy korvausvastuun edellytyksiin. Välittömät vahingot korvataan lähtökohtaisesti ankarammalla vastuuperusteella, kun taas välillisten vahinkojen korvaaminen edellyttää yleensä sitä, että sopimusrikkomus on johtunut vahingon aiheuttajan huolimattomuudesta. Siksi vahingon luokittelulla välittömäksi tai välilliseksi voi olla ratkaiseva merkitys korvausvastuun arvioinnissa.

Voit olla meihin yhteydessä, jos sinulle on aiheutunut vahinkoa sopimusrikkomuksen seurauksena, niin autamme sinua selvittämään asian. Tarjoamme alkuselvityksen ja arvioimme oikeudellisen asemasi tilanteessa veloituksetta.

Suomen Juristit
Lakitiimi
7.7.2026