Avioliitto voi joskus päätyä myös eroon. Avioerotilastojen valossa avioehtosopimus mahdollisen avioeron varalta olisi suositeltavaa tehdä.

Avioehtosopimus on puolisoiden välinen sopimus, jolla puolisot sopivat avio-oikeuden laajuudesta liitossaan. Avioehtosopimuksella voidaan myös kumota aikaisempi avioehtosopimus tai muuttaa sitä. Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Jos puoliso tai kihlakumppani vajaavaltaisuuden tai toimintakelpoisuuden rajoittamisen vuoksi ei ole oikeutettu itse tekemään avioehtosopimusta, hänen on hankittava siihen edunvalvojansa kirjallinen hyväksyminen.

Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se on jätetty Digi- ja väestötietovirastoon (DVV) rekisteröitäväksi, eikä estettä rekisteröinnille ole. Avioehtosopimus ei tule voimaan, jos se on jätetty avioliiton purkauduttua tai sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille. Avioehtosopimuksessa voidaan myös ilmoittaa puolisoiden välisistä irtaimen omaisuuden lahjoituksista, jotka DVV samalla rekisteröi ja mahdollisesti kuuluttaa siten kuin lahjoituksista on erikseen säädetty.

Avio-oikeuden poistaminen

Avioehtosopimuksessa toisen tai molempien puolisoiden avio-oikeus voidaan poistaa jonkin tietyn omaisuuden osalta, esimerkiksi ennen avioliittoa hankitun omaisuuden osalta. Yleisin on kuitenkin avioehtosopimus, jolla molempien puolisoiden avio-oikeus on poistettu kaiken omaisuuden osalta, koskien jo omistuksessa olevaa ja tulevaisuudessa hankittavaa. Tällöin omaisuuden osituksen sijaan toimitetaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin puolisoista ottaa omansa pesästä pois.

Avioehtosopimuksen merkitys onkin juuri siinä, että avio-oikeuden ulkopuolelle sovittua omaisuutta ei huomioida osituksessa toisen puolison hyväksi miltään osin. Esimerkiksi vanhempien pojalleen lahjoittama peltopalsta on voitu määrätä avio-oikeuden ulkopuolelle. Kun ositus suoritetaan, palsta jää kokonaisuudessaan pojalle. Puolisoiden muun omaisuuden säästö puolitetaan osituksessa avio-oikeuden nojalla.

Avioehtosopimuksen sitovuus

Avioehtosopimus ei välttämättä ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Avioehtosopimuksen laatimista harkittaessa voi olla paikallaan miettiä sitä myös taloudellista turvaa tuovana toimena. Esimerkiksi testamentti puolison turvaksi mahdollisen kuolemantapauksen varalta voi olla hyvinkin paikallaan. Lakimiehen puoleen kääntyminen ei yleensä ainakaan heikennä tulevaisuuden turvaa.

Eroperusteinen avioehtosopimus

Oikeuskäytännössä on hyväksytty myös eroperusteinen avioehtosopimus. Voidaan siis sopia, että avioerossa ei avio-oikeutta ole, mutta kuoleman purkaessa liiton avio-oikeus on normaaliin tapaan olemassa. Avioehtosopimus on mahdollista tehdä myös toisinpäin eli laatia kuolemaperusteinen avioehtosopimus. Avioehtosopimus avioeron varalta onkin oiva tapa suojata omaa ja suvun perintöä.

Lue lisää avioehtosopimuksen muotovaatimuksista ja avio-oikeudesta toisen omaisuuteen!

(Lähde §: avioliittolaki)