Nuorelle rikoksentekijälle tämän kahdeksaatoista vuotta nuorempana tekemästä rikoksesta tuomittavan rangaistuksen määrään sovelletaan lievennettyä rangaistusasteikkoa. Rangaistusta nuorelle rikoksen tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Mikäli rikoksesta voisi seurata elinkautinen vankeus, on tuomittava enimmäisrangaistus tämän sijasta kaksitoista vuotta vankeutta ja vähimmäisrangaistus kaksi vuotta vankeutta. Mikäli rikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vankeutta määräajaksi, voi tuomioistuin nuoren rikoksentekijän ollessa kyseessä määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, mikäli tähän on erityisen painavia syitä.
Alle 21-vuotiaina rikoksensa tehneille nuorille tuomittua vankeutta täytäntöönpantaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota vangin iästä ja kehitysvaiheesta johtuviin tarpeisiin. Alle 18-vuotias vanki on pidettävä erillään aikuisista vangeista, jollei hänen etunsa muuta vaadi. Alle 18-vuotias on lisäksi sijoitettava sellaiseen vankilaan, että hänet voidaan mahdollisimman tehokkaasti pitää erillään aikuisista vangeista, jollei hänen etunsa muuta vaadi. Alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta elinkautiseen vankeuteen tuomitun vangin poistumislupa määräytyy samoin kuin siinä tapauksessa, että vangin vankilassaoloaika olisi kymmenen vuotta.
Käsitellessään asiaa, joka koskee nuorta rikoksentekijää, on virallisen syyttäjän, yleisen oikeuden ja vankilaoikeuden pyrittävä tarkoin perehtymään paitsi tehtyyn rikokseen ja sen vaikuttimiin, myös kyseisen nuoren rikoksentekijän henkilöllisyyteen, hänen aikaisempiin elämänvaiheisiinsa sekä niihin oloihin, joissa hän on elänyt. Tasapuolisuuden turvaamiseksi on lisäksi asiat, jotka yksinomaan tai pääasiassa koskevat nuoria rikoksentekijöitä, pyrittävä käräjäoikeudessa käsittelemään samalla tai samoilla osastoilla.
Tutkittavan nuoren henkilöllisyyttä koskeva tutkinta on kohdistettava tutkittavan ruumiilliseen, älylliseen ja muuhun kehitykseen, sekä erityisesti niihin luonteenominaisuuksiin, jotka mahdollisesti ovat johtaneet hänet rikokseen. Tutkittavan aikaisempia elämänvaiheita selvitettäessä tulee erityistä huomiota niin ikään kiinnittää siihen, onko tutkittavan suvussa ilmennyt rikollisuutta tai mielisairautta, taikka muuta yleisestä sopivaksi katsottavasta yhteiskuntakäyttäytymisestä poikkeavaa käyttäytymistä. Tutkittavan ulkonaisiin elämänoloihin kohdistettavalla tutkinnalla on pyrittävä selvittämään se, missä määrin tutkittava on mahdollisesti tehnyt rikoksensa epäedullisen ympäristön vaikutuksesta.
Nopeaa apua lakiasioihin.
