Velkojen vanhenemisesta säädetään velan vanhenemisesta annetussa laissa. Yleisen 3 vuoden vanhentumisajan nojalla velka vanhenee kolmen vuoden kuluessa erääntymisestään, ellei vanhenemista ole katkaistu. Vanhentuminen voidaan katkaista perimällä velkaa tai muistuttamalla velallista velan olemassaolosta.
Velan vanhenemista ei kuitenkaan voida katkoa loputtomiin, vaan ne vanhenevat lopullisen vanhenemisajan puitteissa. Lopullinen vanhentumisaika on 15-25 vuotta riippuen velvoitteen osapuolista.
Kun velkojana on oikeushenkilö ja velallisena yksityinen henkilö, lopullinen vanheneminen tapahtuu 20 vuoden kuluttua velan alkuperäisestä eräpäivästä. Jos taas kyseessä on kahden yksityishenkilön välinen velka, vastaava vanhenemisaika on 25 vuotta.
Tästä poiketen sellainen velka, joka on tuomiolla vahvistettu, vanhenee eri säännösten nojalla ulosottokaaren osoittamalla tavalla. Yksityiselle henkilölle tuomiolla vahvistettu maksuvelvoite vanhenee 15 vuoden kuluessa (ulosottoperusteen määräaika) mikäli velkojana on oikeushenkilö. Jos velkojana on myös yksityishenkilö, vanhenemisaika on 20 vuotta. Tilanne on sama, mikäli korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun.
Ulosottoperusteen määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu.
Suomen Juristit Oy
Sami Rautiainen OTM
10.12.2025
Nopeaa apua lakiasioihin.