Asuntokaupan lainsäädäntö on keskeisiltä osin asuntokauppalaissa, mutta asuntokauppaan liittyy muutamia muitakin merkityksellisiä lakeja.

Asuntokaupan lainsäädäntö

Asuntokauppalaki on keskeisin asunnon kauppaa säätelevä laki. Asuntokauppalaissa on säännökset sekä uuden asunnon että käytetyn asunnon myynnistä sekä siitä, miten kaupan virheet vaikuttavat.

Laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä säätelee välittäjien käytännön toimintaa. Useimmissa asunnon kaupoissa on mukana välittäjä.

Laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä säätelee välitysliikkeitä ja niiden toimintaa sekä toimintaedellytyksiä.

Asunto-osakeyhtiölaki on keskeinen laki, mihin perustuu esimerkiksi isännöitsijän toiminta, omistuksen rekisteröinnin velvollisuus, yhtiövastikkeeseen liittyvät asiat sekä vaatimukset taloyhtiön asiakirjoista kuten yhtiöjärjestyksestä.

Varainsiirtoverolaki puolestaan määrittelee sitä, milloin asunto kaupasta menee varainsiirtovero, kuka siitä on vastuussa, paljonko veron määrä on ja miten se hoidetaan.

Tuloverolaki sisältää säännökset luovutusvoittoverosta. Laki on myyjän kannalta merkittävä, jos kyseessä on muu kuin omassa omistuksessa ja vakituisessa käytössä 2 vuotta ollut asunto.

Perintö- ja lahjaverolaki liittyy asuntokauppaan, koska alihintaisista kaupoista asunnon saaja on lahjaverovelvollinen.

Perintökaari on otettava huomioon silloin, kun myyjänä tai ostajana on kuolinpesä.

Edellä mainittujen lisäksi asuntokaupan erityistilanteissa voidaan joutua tutkimaan esimerksi ulosottokaarta tai yrityksen ollessa kaupassa osallinen yrityspuolen lainsäädäntöä. Asuntokauppalaki on kuitenkin laki, joka vaikuttaa jokaiseen asuntokauppaan, mutta sen lisäksi on kaupan erityispiirteiden mukaan tunnistettava tilanteita myös muusta lainsäädännöstä.

 

 

Nopeaa apua lakiasioihin.