Kiinteistökaupan irtaimisto pitää sopia kauppakirjassa. Yleensä kiinteistönkaupan yhteydessä ei siirry irtainta, mutta jos siirtyy, otetaan kauppakirjaan maininta.

Kiinteistökaupan irtaimisto

Jos kiinteistökauppa käsittää pelkästään maapohjaa, ei irtaimistosta välttämättä edes tarvitse kauppakirjassa mainita. Metsäpalstalla ei ole mitään irtaimistoa, joka voisi kauppaan kuulua eikä sitä oletetakaan siellä olevan. Jos siellä kuitenkin on jotakin irtaimistoa, mikä ei lähtökohtaisesti sinne kuulu, voi ostaja jopa haluta, että myyjä vie irtaimiston metsästä pois. Toisaalta myyjä voi laittaa kaupan ehdoksi sen, että ostaja ottaa vastaan myös sen irtaimiston, mikä kiinteistöllä kauppaa tehtäessä sijaitsee.

Sen sijaan niissä tapauksissa, jossa kiinteistönkauppa käsittää myös asuinrakennuksen, on irtaimistosta hyvä sopia tarkemmin. Omakotitaloihin ja kesämökkeihin liittyy paljon sellaisia esineitä, jotka voi käsittää joko kuuluvaksi kiinteistöön tai ei-kuuluvaksi. Toisin sanoen kysymys on siitä, luetaanko joku esine kiinteistön tarpeistoon kuuluvaksi ja myyjälle kuuluvaksi irtaimistoksi. Tällaista esineistä esimerkkejä ovat esimerkiksi leikkimökki, pihakeinu, mattoteline, tikapuut ja niin edelleen. Tarpeistoesine on sellainen, joka on tarkoitettu käytettäväksi kiinteistöllä sitä palvelevana esineenä ja joka jollakin tavalla on ”kiinni” kiinteistössä. Rajanvetoa valottaa seuraava esimerkki: Jos talon räystästä vasten nojaa irralliset tikapuut, ne ovat irtaimistoa, joka kuuluu myyjälle. Jos talon räystästä vasten nojaa tikapuut, jotka on pultattu kiinni räystääseen, ne katsotaan tarpeistoksi, joka kuuluu ostajalle.

Kiinteistön kauppakirjassa kannattaa käsitellä myös irtaimiston kohtalo esimerkiksi seuraavalla tavalla:

”Tätä kauppaa seuraa irtaimistona terassikalusto ja lasten leikkimökki yhteisarvoltaan 750 euroa, mikä sisältyy kokonaiskauppahintaan.

TAI

Tämän kaupan yhteydessä ei myydä irtainta omaisuutta.”

Kiinteistön kauppakirjan voit ladata tästä!