Suomen vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana on täyden korvauksen periaate. Sen mukaan vahingonkärsijälle on korvattava kaikki vahingosta aiheutuneet menetykset, jotta hänet saatetaan mahdollisimman lähelle sitä taloudellista asemaa, jossa hän olisi ollut ilman vahinkotapahtumaa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole parantaa vahingonkärsijän asemaa, vaan ainoastaan hyvittää aiheutunut vahinko. Käytännössä korvauksen määrä riippuu aina siitä, millaista vahinkoa on aiheutunut ja kuinka suuri taloudellinen menetys tai muu korvattava haitta vahingosta seuraa.

Täyden korvauksen periaatteen mukaan vahingonkärsijä ei saa jäädä taloudellisesti huonompaan asemaan vahingon vuoksi. Jos vahinko aiheuttaa esimerkiksi sairaanhoitokuluja, ansionmenetystä tai omaisuuden korjauskustannuksia, nämä lähtökohtaisesti korvataan täysimääräisesti. Täysi korvaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vahingosta maksettaisiin aina kaikki vaaditut kustannukset. Vahingonkärsijän on pystyttävä osoittamaan sekä vahingon määrä että se, että vahinko on syy-yhteydessä vahingon aiheuttaneeseen tapahtumaan. Lisäksi vahingonkorvauslaissa ja erityislaeissa on tilanteita, joissa täyden korvauksen periaatteesta poiketaan.

VAHINGONKORVAUS EI SAA JOHTAA RIKASTUMISEEN

Täyden korvauksen periaatetta täydentää rikastumiskielto. Sen mukaan vahingonkärsijä ei saa hyötyä vahingosta taloudellisesti, vaan korvauksen enimmäismäärä on todellisuudessa aiheutunut vahinko. Tämän vuoksi korvauksen määrää laskettaessa otetaan huomioon myös vahinkotapahtuman mahdollisesti tuottamat taloudelliset hyödyt tai säästöt. Jos vahingonkärsijä on esimerkiksi säästänyt kustannuksia tai saanut muuta taloudellista etua saman tapahtuman seurauksena, tämä voidaan vähentää maksettavan vahingonkorvauksen määrästä.

Korvaus ei siis saa johtaa siihen, että vahingonkärsijän taloudellinen asema olisi vahingon jälkeen parempi kuin se olisi ollut ilman vahinkoa. Täyden korvauksen periaate ja rikastumiskielto soveltuvat hyvin taloudellisten menetysten, kuten esinevahingon tai puhtaan varallisuusvahingon korvaamiseen, mutta aineettomien vahinkojen, kuten kivun, säryn ja kärsimyksen, kohdalla niiden merkitys on rajallisempi. Tällaisille vahingoille ei voida määrittää todellista rahallista arvoa, minkä vuoksi korvauksen määrä perustuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä omaksuttuihin arviointiperusteisiin eikä todellisen taloudellisen menetyksen laskemiseen.

Tämä näkyy henkilövahingon aiheuttamasta tilapäisessä haitasta ja pysyvässä haitasta maksettavasta korvauksesta sekä kärsimyskorvauksesta. Näiden aiheuttamista aineettomista vahingoista maksettavat korvaukset voivat käytännössä parantaa vahingonkärsijän taloudellista asemaa verrattuna aikaan ennen vahinkoa. Kyse on kuitenkin tietoisesta lainsäädännöllisestä ratkaisusta, jolla suojataan sellaisia asioita, joille ei voida määrittää suoraa rahallista arvoa.

Vahingonkorvauksen määrää ei pääsääntöisesti ratkaista ennalta määrättyjen vakiosummien perusteella, vaan jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Arvioinnissa huomioidaan aiheutuneen vahingon laajuus, näyttö vahingon määrästä sekä vahingon ja vahinkotapahtuman välinen syy-yhteys. Voit olla meihin yhteydessä, jos sinulle on aiheutunut vahinkoa ja haluat selvittää oikeutesi vahingonkorvaukseen. Arvioimme tilanteesi ja tarjoamme alkuselvityksen veloituksetta.

Suomen Juristit
Lakitiimi
27.7.2026