Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana on täyden korvauksen periaate. Sen mukaan vahingon aiheuttajan on korvattava kaikki vahingosta aiheutuneet menetykset, jotta vahingonkärsijä saatetaan mahdollisimman lähelle sitä tilannetta tai taloudellista asemaa, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Voit lukea lisää Suomessa maksettavan vahingonkorvauksen lähtökohdista täältä.

Täyden korvauksen periaate ei kuitenkaan ole ehdoton. Vahingonkorvauslaissa ja muissa erityislaeissa on useita tilanteita, joissa korvausvelvollisuutta voidaan rajoittaa tai sovitella. Näiden poikkeusten tarkoituksena on varmistaa, että korvausvastuu on myös yksittäistapauksessa oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Tässä artikkelissa käydään läpi merkittävimpiä poikkeuksia täyden korvauksen periaatteeseen.

KORVAUSVELVOLLISUUDEN SOVITTELU

Vahingonkorvauksen määrää voidaan alentaa tuomioistuimessa, jos täysi korvaus muodostuisi vahingon aiheuttajalle kohtuuttoman ankaraksi. Sovittelu on kuitenkin poikkeuksellinen ratkaisu, jossa jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Kattavaa listaa sovitteluun johtavista tilanteista ei voida antaa, minkä vuoksi sovittelun kriteerit ovat keskeisessä osassa.

Sovittelua harkittaessa otetaan huomioon muun muassa vahingon aiheuttajan ja vahingonkärsijän taloudelliset olosuhteet eli varallisuus sekä vahingonkärsijän tarve saada korvausta. Myös sillä on keskeinen merkitys, kuinka moitittavaa vahingon aiheuttajan menettely on ollut. Tässä on kysymys tuottamusvastuusta ja erityisesti tuottamuksen asteen merkityksestä sovittelussa. Vakavin tuottamuksen aste on tahallisuus, ja jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, korvausta voidaan sovitella vain erityisestä syystä.

VAHINGONKÄRSIJÄN MYÖTÄVAIKUTUS

Vahingonkorvausta voidaan alentaa myös silloin, kun vahingonkärsijä on itse omalla toiminnallaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen tai sen laajuuteen. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa henkilö on jättänyt käyttämättä turvavyötä ja loukkaantuu tämän vuoksi kolarissa pahemmin kuin, jos hän olisi käyttänyt turvavyötä. Vaikka kolari ei olisi ollut hänestä johtuva, tällainen seikka voi vaikuttaa henkilövahingosta maksettavan korvauksen alentamiseen.

Korvausta voidaan sovitella myös silloin, kun vahingon syntymiseen on vaikuttanut jokin muu vahingon aiheuttajasta riippumaton olosuhde. Korvauksen alentaminen perustuu aina kokonaisharkintaan, jossa arvioidaan osapuolten menettelyä ja sitä, kuinka merkittävästi vahingonkärsijän oma toiminta vaikutti vahingon syntymiseen.

TYÖNTEKIJÄN RAJOITETTU KORVAUSVASTUU

Työntekijän vahingonkorvausvastuuta koskevaa sääntelyä on vahingonkorvauslain ohella työsopimuslaissa. Työntekijä ei yleensä vastaa työssään aiheuttamastaan vahingosta täysimääräisesti.  Tämän taustalla on ajatus, että työntekijää suojataan tilanteissa, joissa vahinko syntyy osana työn tekemistä. Korvauksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon vahingon suuruus, teon laatu, työntekijän asema, vahingonkärsijän tarve saada korvausta sekä muut tapauksen olosuhteet.

Jos työntekijän menettely on ollut vain lievästi huolimatonta, hänelle ei yleensä määrätä lainkaan korvausvastuuta. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, lähtökohtana on sen sijaan täysi korvausvastuu. Lue lisää työntekijän työnantajalleen aiheuttamista vahingoista ja työnantajan isännänvastuusta.

ALAIKÄISEN KORVAUSVASTUU

Myös alaikäisen vahingonkorvausvastuu poikkeaa täyden korvauksen periaatteesta. Alle 18-vuotias ei automaattisesti vastaa aiheuttamastaan vahingosta samalla tavalla kuin täysi-ikäinen henkilö.

Korvauksen määrää harkittaessa otetaan huomioon alaikäisen ikä ja kehitystaso, teon laatu sekä vahingon aiheuttajan että vahingonkärsijän varallisuusolot. Lisäksi huomioidaan muut tapauksen kannalta merkitykselliset olosuhteet. Tarkoituksena on löytää ratkaisu, joka on sekä vahingonkärsijän että alaikäisen kannalta kohtuullinen. Joissain tilanteissa myös alaikäisen vanhempi voi joutua korvausvastuuseen.

ERITYISLAKIEN POIKKEUKSET

Täyden korvauksen periaatteesta poiketaan myös useissa erityislaeissa. Esimerkiksi liikennevakuutuslaissa kaikkia vahinkoja ei korvata, vaikka ne olisivat aiheutuneet liikennevahingon seurauksena. Tällainen vahinko on liikennevakuutuslaissa esimerkiksi ajoneuvon arvonalennus, jota ei lähtökohtaisesti korvata liikennevakuutuksesta. Myös rikosvahinkolaissa on omat säännöksensä korvausten määrästä ja niiden mahdollisesta sovittelusta. Lisäksi useilla muilla erityislaeilla voidaan rajoittaa vahingonkorvauksen määrää tai korvattavia vahinkoja.

Jos korvausvastuun laajuudesta tai sovittelun mahdollisuudesta on epäselvyyttä, asia kannattaa arvioida tapauskohtaisesti. Oikeudellinen kokonaisarvio ratkaisee usein sen, onko täysi korvaus perusteltu vai voidaanko siitä poiketa. Jos olet epävarma omasta korvausvastuustasi tai oikeudestasi saada vahingonkorvausta, voit olla meihin yhteydessä. Arvioimme tilanteesi ja tarjoamme alkuselvityksen veloituksetta.

Suomen Juristit
Lakitiimi
27.7.2026