Perusteettoman edun palautus on vakiintunut oikeusperiaate, jonka tarkoituksena on estää tilanteet, joissa joku hyötyy toisen kustannuksella ilman hyväksyttävää oikeudellista perustetta. Sen olemassaolo perustuu oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen sekä myös lainsäädäntöön erityistilanteissa. Käytännössä perusteettoman edun palautus tulee kyseeseen silloin, kun varallisuutta on siirtynyt henkilöltä toiselle ilman oikeudellisesti pätevää perustetta. Perusteettoman edun palautusta voi soveltaa esimerkiksi tilanteissa, joissa lasku on maksettu vahingossa väärälle saajalle tai lasku on maksettu vahingossa kahdesti.

Perusteettoman edun palautus soveltuu lisäksi kuluttajaluottoihin ja pikavippeihin, jos niiden ehdot ovat kohtuuttomat. Jos kuluttajaluoton tai pikavipin ehdot ovat kohtuuttomat, niistä tulee kokonaan kuluttomat ja korottomat. Tämä tarkoittaa useimmissa tilanteissa, että asiakkailta peritty ylimääräinen raha tulee palauttaa, koska se on lainan myöntäneelle yritykselle perusteetonta etua (lue lisää täältä).

PERUSTEETTOMAN EDUN PALAUTTAMISEN EDELLYTYKSET

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa on vakiintunut kolme keskeistä edellytystä, joiden tulee täyttyä, jotta perusteettoman edun palautusta voidaan vaatia. Ensinnäkin edun saajan on täytynyt saada taloudellista hyötyä (esimerkiksi rahaa, tavaraa tai palveluita). Toiseksi hyödylle ei saa olla pätevää oikeudellista perustetta. Kolmanneksi saadun hyödyn on täytynyt tapahtua toisen osapuolen kustannuksella siten, että hyödyn ja menetyksen välillä on syy-yhteys. Vaikka nämä edellytykset täyttyisivät, palautusvelvollisuus ei kuitenkaan synny automaattisesti, sillä tapauskohtaisesti voidaan arvioida myös muita asiaan vaikuttavia seikkoja.

Vaikka perusteettoman edun palautuksen edellytykset täyttyisivät, palautusvelvollisuutta voidaan joissakin tilanteissa rajoittaa. Jos edun saaja on vastaanottanut hyödyn vilpittömässä mielessä ja käyttänyt sen tietämättä sen perusteettomuudesta, palautusvelvollisuutta voidaan lieventää. Myös se, että perusteettoman edun palautus on jostain syystä palautusvelvolliselle kohtuutonta, voi johtaa siihen, että palautusvelvollisuutta sovitellaan.

PERUSTEETTOMAN EDUN PALAUTUS AVOLIITOSSA

Korkein oikeus on käsitellyt useammassa ratkaisussaan perusteettoman edun palautusta avopuolisoiden välisiä varallisuussuhteita koskevissa tapauksissa. Ratkaisussa KKO 1988:28 avopuolisot olivat rakentaneet kesämökin toisen avopuolison omistamalle maalle. Kun avoliitto päättyi kuolemaan ennen mökin valmistumista, eloon jäänyt avopuoliso vaati mökkiin sijoitettuja rahoja avopuolisonsa kuolinpesältä. Korkein oikeus katsoi, ettei rakentajan voitu olettaa tarkoittaneen sijoitustaan vastikkeettomaksi ja että tarkoituksena oli käyttää yhdessä mökkiä avopuolison kanssa. Käyttöhyötyä ei kuitenkaan ehditty saamaan kuolintapauksen vuoksi ja siksi kuolinpesä velvoitettiin maksamaan perusteettoman edun palautusta eloonjääneelle avopuolisolle.

Myös ratkaisussa KKO 2010:66 arvioitiin avopuolisoiden välistä varallisuuden siirtymistä. Toinen puoliso oli maksanut noin 94 prosenttia yhteisen kiinteistön kauppahinnasta, vaikka omistusoikeus oli kirjattu puoliksi molemmille. Kiinteistö ostettiin vuonna 1997 ja kiinteistöä vähemmän rahoittanut puoliso kuoli vuonna 2006. Eloon jäänyt puoliso vaati perusteettoman edun palautusta avopuolisonsa kuolinpesältä vuonna 2007 ja kuolinpesä vaati kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että vaatimus oli vanhentunut. Korkein oikeus katsoi, että omistusosuuden ylittävä maksu oli perusteetonta etua ja että vaatimus ei ole vanhentunut, sillä kolmen vuoden vanhentumisaika ei alkanut kulua kaupantekohetkestä, vaan vasta avoliiton päättyessä toisen osapuolen kuolemaan. Ratkaisulla on siis merkitystä myös vanhentumisen alkamishetken kannalta, koska korkein oikeus katsoi, että velan vanhentumisaika alkaa avoliitossa kulua vasta, kun velan vaatiminen on tarpeellista.

PERUSTEETTOMAN EDUN PALAUTUKSEN VANHENTUMISAIKA

Perusteettoman edun palautukseen sovelletaan myös velan vanhentumissäännöksiä. Velan vanhentumisesta annetun lain mukaan kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta perusteettoman edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta sekä perusteettoman edun saajasta. Tämän lisäksi sovelletaan kymmenen vuoden toissijaista vanhentumisaikaa, joka lasketaan saatavan perusteena olevasta tapahtumasta.

Voit olla meihin yhteydessä, mikäli sinulla on kulutusluottoon tai pikavippiin liittyvää velkaa. Niiden korot saattavat usein olla kohtuuttomia, jolloin ne voidaan periä lainanantajalta takaisin. Olemme erikoistuneet tällaisten tilanteiden selvittämiseen ja arvioimme kulutusluottojen ehdot veloituksetta.

Suomen Juristit
Lakitiimi
26.6.2026