Aviovarallisuusjärjestelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan perustuu varojen ja velkojen erillisyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton aikana kumpikin puolisoista omistaa henkilökohtaisesti omiin nimiin hankkiman omaisuutensa ja vastaa omista veloistaan. Tästä seuraa myös nimiperiaate; puolisoista se, jonka nimiin omaisuus on hankittu, on omaisuuden omistaja. Nimiperiaatteesta huolimatta, aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen elleivät puolisot ole toisin sopineet. Näin ollen avio-oikeuden vallitessa molemmilla puolisoilla on avioliiton päättyessä oikeus puoleen (1/2) yhteisen omaisuuden yhteenlasketusta arvosta.

Aviovarallisuusjärjestelmän keskeisiin periaatteisiin kuuluvat omaisuuden erillisyys, velkojen erillisyys sekä laaja sopimusvapaus. Näin ollen avioliiton myötä puolisoiden omistaman omaisuuden omistussuhteet eivät muutu ja avioliitossa vallitsee omistuksen erillisyys.

Puolisoiden omistuskysymyksiä ratkaistaessa noudatetaan lähtökohtaisesti yleisiä siviilioikeudellisia sääntöjä. Pääsääntönä on tällöin nimiperiaate. Puolisoilla on kuitenkin suoraan lain nojalla avio-oikeus toistensa omaisuuteen.

Aviovarallisuussuhde ja omaisuuden ositus

Avio-oikeus on niin kutsuttu odotusoikeus, joka toteutetaan vasta omaisuuden osituksessa. Järjestelmää on osuvasti kuvattu termillä lykätty arvoyhteisyys. Milloin puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on osituksen sijasta toimitettava omaisuuden erottelu, jossa puolisoiden omaisuudet erotellaan toisistaan. Avio-oikeus voidaan poistaa avioehtosopimuksella ja tietyn omaisuuden osalta myös lahjakirjan ehdolla tai testamenttimääräyksellä.

Aviovarallisuusjärjestelmä ja siihen läheisesti liittyvä aviovarallisuussuhde siis puretaan puolisoiden välisessä omaisuuden osituksessa. Jos kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, on osituksen sijasta toimitettava omaisuuden erottelu. Ositukseen tai omaisuuden erotteluun voi liittyä aviovarallisuuden ulkopuolisen yhteisen omaisuuden jako.

Osituksessa toteutetaan avio-oikeus määrittämällä osituslaskelman avulla avio-osat sekä määräämällä enemmän omistavan puolison maksettavaksi tuleva tasinko.

Sopimusvapaus

Sopimusvapaus on puolisoiden keskinäisessä suhteessa lähes rajoittamaton. Puolisoiden välisiä oikeustoimia arvioidaan velkojia suojaavissa takaisinsaantisäännöksissä osapuolten läheisyyden vuoksi ankarammin kuin oikeustoimia kolmannen kanssa. Tämä käytännössä hieman rajoittaa puolisoiden sopimusvapautta.

Puolisoiden sopimusvapautta suhteessa kolmanteen rajoittaa ennen kaikkea tiettyyn omaisuuteen kohdistuva ja avioliittolaissa lähinnä puolison asumisen suojaksi säädetty vallintarajoitusjärjestelmä. Vallintarajoitus tarkoittaa käytännössä sitä, että omaisuuden omistajan määräysvaltaa suhteessa omaisuuteen tai siitä määräämiseen rajoitetaan. Hyvänä esimerkkinä vallintarajoituksesta toimii toisen aviopuolison omistama kiinteistö, jossa sijaitsee avioparin yhteinen asunto. Aviopuoliso ei siis saa myydä heidän yhteisenä kotinaan käyttämäänsä asuntoa ilman toisen aviopuolison suostumusta, vaikka hän omistaakin yksin kiinteistön ja siellä sijaitsevan asunnon.

 

(Lähde §: avioliittolaki)

Lue lisää siitä, miten omaisuudelle käy avioerotilanteissa sekä aviopuolisoiden oikeuksista ja velvollisuuksista.

Nopeaa apua lakiasioihin.