Usein kysytyt kysymykset

Asunto- ja kiinteistöoikeudelliset kysymykset

• Rasitetien käyttöoikeus

  Kiinteistön rasitteisiin voi kuulua toisen kiinteistön kulkuyhteyttä varten muodostettu käyttöoikeus tiehen. Tällöin oikeutetulle kiinteistölle saadaan kulkea rasitettua kiinteistöä pitkin. Tällaista tietä kutsutaan rasitetieksi.

  Rasitetien käyttöoikeus voi perustua kiinteistöjen omistajien väliseen sopimukseen tai Maanmittauslaitoksen vetämään rasitetoimitukseen.

  Kiinteistöjen omistajat voivat sopia, että toisella kiinteistöllä on oikeus käyttää tietä kulkemiseen. Tällainen sopimus on kuitenkin voimassa vain osapuolten välillä, eikä rasitetiehen ole enää käyttöoikeutta jos kiinteistö vaihtaa omistajaa.

  Tavallisimmin rasitetien käyttöoikeus perustuukin rasitetoimitukseen. Lähtökohtaisesti rasitetoimituksen perustana on kiinteistön omistajien sopimus. Käyttöoikeus voidaan kuitenkin perustaa ilman sopimusta tai rasitetun kiinteistön omistajan suostumusta esimerkiksi silloin, kun kyseessä oleva tie on tärkeä, eikä siitä ole huomattavaa haittaa kiinteistölle.

  Rasitetoimituksessa perustettu käyttöoikeus merkitään kiinteistötietojärjestelmään. Tällöin rasitetien käyttöoikeus on pysyvä, eikä kiinteistön omistajanvaihdos vaikuta siihen. Tällainen käyttöoikeus voidaan poistaa vain uudella rasitetoimituksella.

• Kiinnitykset asuntokaupassa?

  Asuntokaupassa on tärkeää selvittää, kohdistuuko kiinteistöön kiinnityksiä. Kiinteistön kiinnityksestä on todisteena panttikirja, jota voidaan käyttää velan vakuutena.

  Kiinteistöön kohdistuva kiinnitys ei ole automaattisesti huono asia. Kiinnitys voi olla velaton, jolloin ostaja saa panttikirjat haltuunsa kaupantekohetkellä. Kiinteistöön ei silloin kohdistu kenenkään muun oikeuksia, vaan ostaja voi halutessaan käyttää kiinnitystä oman velkansa vakuutena.

  Kiinteistö voi kuitenkin olla ostohetkellä myös myyjän velan vakuutena. Tällöin velkojan asema ei muutu, vaikka kiinteistö myydään uudelle omistajalle. Jos myyjä ei maksa velkaansa, kiinteistö joudutaan myymään myyjän velkojen kattamiseksi.

  Kaikki kiinteistöön liittyvät kiinnitykset ovat nähtävissä kiinteistön rasitustodistuksesta, jonka voi tilata Maanmittauslaitokselta. Jos kiinteistöön kohdistuu kiinnitys, ostajan kannattaa varmistua, että kiinnitys on velaton ja hankkia panttikirjat haltuunsa.

• Vuokrasopimuksen irtisanominen?

  Asuinhuoneiston vuokrasopimuksen irtisanominen on tehtävä kirjallisesti. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain, joka yleisemmin tunnetaan huoneenvuokralakina, 54 §:n 1 momentin mukaan vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen, on vuokralaiselle annettava kirjallinen irtisanomisilmoitus, josta käy ilmi päättymisajankohta ja irtisanomisen peruste. Myös vuokralaisen on irtisanoessaan vuokrasopimuksen, toimitettava kirjallinen irtisanomisilmoitus vuokranantajalle tai sille, jolle vuokranantaja on antanut tehtäväksi periä vuokran. Vuokralaisen ei tavanomaisessa tilanteessa tarvitse erillistä perustetta vuokrasopimuksen irtisanomiseen, toisin kuin vuokranantaja. Jos muuta ei olla sovittu, irtisanomisaika on vuokralaisella yksi kuukausi ja vuokranantajan irtisanoessa 3 tai 6 kuukautta, jos vuokrasuhde on kestänyt yli vuoden. Irtisanominen ei aiheuta mitään muutoksia vuokrasuhteen osapuolten velvollisuuksiin, vaan se ainoastaan määrittää ajankohdan, jolloin sopimussuhde päättyy. Yllättävän yleinen virheluulo on, että vuokranantajan irtisanottua sopimuksen, vuokralaisella on oikeus milloin tahansa lähteä asunnosta ja lakata maksamasta vuokraa.

  Vuokranantaja tarvitsee perusteen sopimuksen irtisanomiseen ja perusteen tulee olla vuokrasuhteissa noudatettavan hyvä tavan mukainen. Nykyisessä huoneenvuokralaissa ei ole erikseen lueteltu hyväksyttävinä pidettäviä perusteita, mutta sellaisia ovat mm. huoneiston tarvitseminen omaan tai perheenjäsenen käyttöön, huoneiston myyminen tai sopimuksen ehtojen muuttaminen. Mikäli irtisanomisen peruste on esim. vuokran korottaminen tai muun sopimusehdon muutos ja vuokralainen katsoo, että vuokranantajan suorittaman irtisanomisen peruste ei ole hyväksyttävä ja vuokralainen haluaa jäädä asuntoon asumaan, voi hän huoneenvuokralain 56 §:n mukaan vaatia tuomioistuinta julistamaan irtisanominen tehottomaksi. Huoneenvuokralain 57 §:n mukaan vuokranantaja voi joutua korvaamaan vuokralaisen muuttokustannuksia ja uuden huoneiston hankkimisesta aiheutuneita kuluja sekä suorittaa enintään kolmen kuukauden vuokraa vastaava hyvitys huoneiston vaihtamisen aiheuttamasta haitasta, mikäli irtisanomista ei voida pitää vuokrasuhteessa noudatettavan hyvän tavan mukaisena.

  Vaikka määräaikaisena solmittu vuokrasopimus on lähtökohtaisesti ajateltu olevan sitova ja kestävän sovitun määräajan loppuun, myös se on mahdollista irtisanoa. Osapuoli, joka haluaa irtisanoa määräaikaisen vuokrasopimuksen, voi hakea tuomioistuimelta lupaa siihen. Huoneenvuokralain 55 §:ssä on lueteltu ne erityiset perusteet, joilla lupa irtisanomiseen voidaan myöntää. Huomioitavaa on, että lupa täytyy hakea ennen, kuin vuokrasopimus irtisanotaan.

• Salainen virhe?

  Salainen virhe on tyypillinen virheväittämä sekä asunto- ja kiinteistökaupassa. Maakaaren 2 luvun 17 §:n 1 momentin 5 kohdassa on määritelty salaisen virhe. Kyse on kiinteistön laatuvirheestä, jossa kiinteistö poikkeava laadultaan merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää.

  Puolestaan taas asuntokauppalain 6 luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa asuntoa rasittaa salainen virhe, mikäli se on varustukseltaan, kunnoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää ottaen huomioon asunnon hinta, sen ikä, alueella tavanomainen varustetaso, kohtuullista asumistasoa koskevat vaatimuksen sekä muut seikat. 

  Salaisen virheen määrittelyssä on täten keskeistä, että väitetty virhe ei ole ollut ennen kaupantekoa myyjän eikä ostajan tiedossa ja kyse on ns. merkittävyyskriteerin ylittävästä virheestä eli virheen tulee olla merkittävä. Virheen merkityksellisyyttä koskeva arviointi on muuttunut hieman oikeuskäytännön myötä. Aikaisempi ohjenuora siitä, että virheen arvon (virheen välittömät korjauskustannukset) tulisi olla n. 4 % kauppahinnasta ylittääkseen merkittävyyskriteerin, on tulkinnanvarainen. Virheen merkittävyyden arviointi sekä kiinteistökaupassa että asuntokaupassa on tehtävä aina tapauskohtaisesti, ja edellyttää kokonaisharkintaa.

  Merkittävyyskriteerin voidaan katsoa ylittyvän, mikä kaupan kohde aiheuttaa terveyshaittaa ostajalle. Terveyshaitan toteennäyttäminen Käräjäoikeudessa on haasteellista, koska lääketieteellistä syy-yhteyttä ei voida juridisesti / lääketieteellisesti todentaa. Terveyshaittaa koskeva näytön arviointi perustuu oikeudessa usein tavarantarkistajan tai kuntokartoittajan tekemiin mikrobinäytteisiin, joiden perusteella voidaan ”toteen näyttää” että esim. asumisterveysasetuksen mukaiset raja-arvot ylittyvät, ja tätä näyttöä tukee ostajan kertomukset saamistaan oireista. 

  Merkittävyyskriteerin osalta on huomioita myös kaupan kohteen käytön estyminen ja muut tekijät kokonaisarvioinnissa. Mikäli virheen korjauskustannukset ovat esim. ”vain 2 % kauppahinnasta”, mutta korjaamisen absoluuttiset kustannukset ovat 20.000 euroa ja kaupan kohteen korjaaminen edellyttää 4 kk remonttia (estää kaupan kohteen käyttämisen), kyseessä on merkittävä virhe kokonaisarvioinnin perusteella, jonka perusteella ostaja on oikeutettu hinnanalennukseen.

Lasten huolto ja elatus

• Elatusmaksun määrittyminen?

  Lapsen oikeus riittävään elatukseen

  Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomion heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

  Elatuslain mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos:
  1) hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta;
  2) lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan; tai
  3) lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.

  Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

  Vuoroasumistilanteissa lapselle voidaan myös vahvistaa suoritettavaksi elatusapua esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Se vanhempi, jolla on suurempi elatuskyky, voidaan siten velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, vaikka kumpikin vanhempi vuorollaan huolehtisi lapsen jokapäiväisestä elatuksesta yhtä laajasti ja he muutenkin suorittaisivat yhtä suuren osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista.

  Lähtökohtaisesti lapsen oikeus saada elatusta vanhemmaltaan päättyy, kun lapsi täyttää 18-vuotta.

  Elatusavun suuruuden määrittäminen

  Elatusavun laskemisen apuna yleisesti käytetään oikeusministeriön julkaisemaa ohjetta lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (Oikeusministeriö julkaisu 2007:2), koska elatuslaissa ei ole tarkempia ohjeita elatusavun laskemisesta. Määrittämisen arvioimisessa käytetään esim. lapsen elatuksen tarvetta sekä vanhempien elatuskykyä.

• Lapsen huollosta päättäminen?

  Vanhemmat voivat keskenään sopia lapsen yhteis- tai yksinhuoltajuudesta. Myös tuomioistuin voi tarvittaessa tehdä tämän päätöksen. Yhteishuolto on ensisijainen lapsen huoltomuoto vanhempien erottua. Yhteishuollossa lapsen huolto on molempien vanhempien vastuulla tasavertaisesti, ja vanhemmat päättävät yhdessä lasta koskevista asioista ja tähän liittyvien päätösten teosta. Yhteishuolto voi olla onnistunut huoltomuoto esimerkiksi tilanteissa, joissa vanhempien riidat eivät ole pitkäkestoisia ja ne koskevat lähinnä heidän keskeisiään asioita, vanhemmat kykenevät keskustelemaan lapsen asioista kypsästi ja ovat samoilla linjoilla lapsen kasvatusperiaatteiden suhteen, ja perheenä asuessaan vanhemmat ovat olleet tasapuolisia lapsen hoitamisessa.

  Mikäli vanhemmat ovat ristiriitaisia eivätkä pääse huoltokysymyksen suhteen yhteisymmärrykseen, tulee huoltomuodon arvioinnissa ottaa huomioon se, kykenevätkö vanhemmat toimivaan yhteishuoltoon käytännössä. Huoltomuotoa valittaessa tulee aina kuitenkin varmistaa lapsen etu sekä se, ettei huoltomuoto muodostu aseeksi toista vanhempaa vastaan.

  Joskus yksinhuolto voi olla lapsen edun kannalta parempi vaihtoehto. Tämä voi seurata esimerkiksi siitä, että riitainen yhteishuolto aiheuttaa lapselle jatkuvasti harmia, tai jos toinen vanhempi pyrkii vaikuttamaan yhteishuollon avulla toisen vanhemman yksityisasioihin. Yksinhuolto voi olla parempi vaihtoehto myös esimerkiksi tilanteissa, joissa vanhempien riidat ovat pahoja ja pitkäkestoisia, lapsesta jo erillään asuva vanhempi on hankaloittanut lapsen asioiden hoitamista, vanhempi on käyttäytynyt väkivaltaisesti, tai vanhemmat asuvat kaukana toisistaan.

• Lapsen yksinhuoltajuus?

  Vanhemmat voivat keskenään sopia lapsen yhteis- tai yksinhuoltajuudesta. Myös tuomioistuin voi tarvittaessa tehdä tämän päätöksen vapaamuotoisen hakemuksen perusteella. Mikäli toinen vanhempi jättää hakemuksen käräjäoikeuteen yksin, annetaan toiselle vanhemmalle tilaisuus ilmaista näkemyksensä hakemuksen johdosta. Käräjäoikeus ratkaisee asian kutsumatta vanhempia oikeuteen, mikäli vanhemmat ovat huoltomuodon suhteen yksimielisiä. Erimielisyyksien ilmaantuessa käräjäoikeus kutsuu vanhemmat valmisteluistuntoon selvittääkseen erimielisyyksien syyt sekä sen, voivatko vanhemmat tulla sopuun huoltomuodon suhteen. Mikäli sovintoa ei saada aikaiseksi, ratkaisee käräjäoikeus asian pääkäsittelyssä.

  Huoltomuotoa valittaessa varmistetaan aina lapsen etu sekä se, ettei huoltomuoto muodostu aseeksi toista vanhempaa vastaan. Jos lapsi määrätään toisen vanhemman yksinhuoltoon, huolto on jakamaton ja huoltaja käyttää yksin päätösvaltaa lapsen asioissa. Vaikka toiselle vanhemmista olisi vahvistettu yksinhuolto, voi huollosta erotetulla vanhemmalla olla edelleen oikeus saada viranomaiselta lasta koskevia tietoja, mikäli se on lapsen edun mukaista. Tällaisia tietoja voi esimerkiksi olla lapsen terveystiedot.

  Yhteishuolto on ensisijainen lapsen huoltomuoto vanhempien erottua, mutta joskus yksinhuolto voi olla lapsen edun kannalta parempi vaihtoehto. Tämä voi olla seurausta esimerkiksi siitä, että riitainen yhteishuolto aiheuttaa lapselle jatkuvasti harmia, tai jos toinen vanhempi pyrkii vaikuttamaan yhteishuollon avulla toisen vanhemman yksityisasioihin. Muita syitä voi olla esimerkiksi erillään asuvan vanhemman passiivisuus, päihteiden käyttö, väkivaltainen käytös tai se, että vanhemmat asuvat toisistaan kaukana.

Perheoikeudelliset kysymykset

• Miten ositussopimus tehdään?

  Ositussopimuksen muodostuessa päteväksi, tulee siitä laadittava kirjallinen sopimus, jonka on täytettävä perintökaaressa säädetyt muotomääräykset. Kirjallinen sopimus, jota kutsutaan osituskirjaksi, tulee rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastoon. Rekisteröiminen ei vaikuta osituksen sisältöön puolisoiden välillä, mutta omaisuutta saanut puoliso tai tämän perilliset voivat rekisteröinnillä saada suojaa toisen puolison velkojien takaisinsaantivaatimuksilta konkurssissa ja ulosotossa (Avioliittolaki 104.2 §) 

• Milloin ositusta voidaan sovitella?

  Sekä avioero-osituksen sovittelu, että jäämistöosituksen sovittelu on mahdollista, mikäli avioliittolaissa asetetut edellytykset täyttyvät.

  Ositusta voidaan avioliittolain mukaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

  Sovittelu voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun avioliitto on ollut lyhytaikainen tai/ja jaettava omaisuus on pääasiassa toisen puolison omaisuutta. Myös esimerkiksi avioehtosopimusta voidaan osituksessa sovitella, mikäli olosuhteet ovat sopimuksen solmimisen jälkeen muuttuneet niin, että se on perusteltua.

• Mitä avio-oikeus tarkoittaa?

  Avioliitto on varallisuusoikeudellinen sopimus, joka tarkoituksena on perustaa avio-oikeuden puolisoiden välille. Avio-oikeus konkretisoituu avioliiton purkautuessa avioeroon tai puolison kuolemaan. Avioliiton purkautuessa osituksessa noudatetaan vahvasti puolittamisperiaatetta.

   Avio-oikeuden perusteella puolisoilla on oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden oikeusvaikutukset alkavat vihkimisestä. Avio-oikeudesta on säädetty avioliittolain 35 §:ssä, ja se koskee myös omaisuutta, joka puolisolla on ollut ennen avioliiton solmimista. Avio-oikeudella on laaja ulottuvuus ja lähtökohtaisesti sen vaikutuspiirin ulkopuolelle jäävät vain henkilökohtaiset ja luovuttamattomat oikeudet, kuten tekijänoikeudet ja lakisääteiset sosiaaliturvaetuudet. 

  Avio-oikeuden merkitys nousee esiin avioliiton purkautuessa eron tai kuoleman johdosta. Avioliiton purkautuessa puolisoiden välinen varallisuussuhde puretaan osituksessa. Osituksessa selvitetään avioliiton osapuolten varat ja velat, jonka jälkeen omaisuus jaetaan. Sikäli kun mainitut varat ja velat ovat avio-oikeuden alaisia, ne muodostavat yhteenlaskettuna puolisoiden omaisuuden säästön.

Perintöoikeudelliset kysymykset

• Perinnönjako?

  Kun vainajan ja kuolinpesän velat on maksettu, voidaan perintö jakaa. Mikäli vainaja oli avioliitossa, on ennen perinnönjakoa tehtävä ositus. Perinnönjako voidaan tehdä sopimusjakona osakkaiden keskenään sopimalla tavalla tai toimitusjakona, jolloin pesänjakaja suorittaa perinnönjaon perintökaaren säätelemissä puitteissa.

  Sopimusjako on kuolinpesän osakkaiden ja muiden oikeudenomistajien keskinäinen sopimus siitä, miten perintö jaetaan. Tämä osapuolten välinen sopimus kirjataan perinnönjakokirjaan. Perinnönjakokirjassa luetellaan ensin perinnönjättäjä ja perilliset ja muut saajat, ketkä perintöä ovat jakamassa sekä se, mitä kukin henkilö kuolinpesästä saa. Perinnönjakokirjan allekirjoittavat kaikki osakkaat ja sen todistaa kaksi esteetöntä todistajaa. Myös valtuutettu voi osakkaan puolesta allekirjoittaa perinnönjakokirjan. Sopimusjakoa voi moittia. Tällöin osakkaan on moiteajan kuluessa nostettava moitekanne käräjäoikeudessa.

  Mikäli osakkaat eivät pääse sopuun perinnönjaosta, voi yksikin kuolinpesän osakas hakea kuolinpesään pesänjakajan, joka kutsuu osakkaat jakokokoukseen. Pesänjakajan on suoritettava jako siten, että kullekin osakkaalle annetaan osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Omaisuus, jota ei sopivasti voida jakaa osiin tai erotella on pantava samaan osaan. Jollei jakoa saada toimitetuksi sen takia, että jäämistöön kuuluu vain vähäinen määrä omaisuutta, jota on vaikea jakaa, pesänjakajan on haettava käräjäoikeudelta myyntilupaa omaisuuden realisoimiseksi. Toimitusjakoa voi moittia käräjäoikeudessa kuuden kuukauden kuluessa pesänjakajan päätöksestä. 

• Ennakkoperintö?

  Ennakkoperintö on vainajan elinaikanaan rintaperilliselle antama lahja, joka otetaan huomioon perinnönjaossa, paitsi jos perittävä on määrännyt, että lahjaa ei ole pidettävä ennakkoperintönä.

  Määräys, jonka mukaan lahjaa ei tule pitää ennakkoperintönä, voidaan antaa lahjakirjassa lahjaa annettaessa, testamentissa tai vapaamuotoisesti. Ennakkoperintönä ei oteta huomioon tavanomaista lahjaa, joka ei ole epäsuhdassa lahjanantajan oloihin, kuten tavanomaista merkkipäivälahjaa. Ennakkoperintönä ei myöskään pidetä isälle tai äidille lapsen elättämisestä, kasvattamisesta ja kouluttamisesta aiheutuneita kustannuksia. Lapsen koulutukseen pannuista erityisistä kuluista voidaan tehdä kohtuullinen vähennys. 

  Jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö vähennetään aina ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä, olipa lahjan antanut ensiksi kuollut puoliso tai leski. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tällä tavalla vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä. Ennakkoperintö arvostetaan lähtökohtaisesti lahjan antamishetken arvoon, jollei asianhaaroista muuta johdu. Lahjan antaja voi esimerkiksi määrätä, että lahja on arvostettava perinnönjakohetken arvoon.  

Työoikeudelliset kysymykset

• Palkan takaisinperintä

  Työntekijä ei saa pitää sellaista palkkaa, joka on maksettu hänelle perusteettomasti. Jos työnantaja on maksanut työntekijälle liikaa palkkaa, hänellä on oikeus palkan takaisinperintään.

  Liikaa maksettu palkka on niin sanottua perusteetonta etua. Palkan takaisinperinnässä perusteettoman edun taustalla voi olla esimerkiksi työnantajan laskuvirhe. Työnantajan oikeuteen periä palkka takaisin ei vaikuta se, onko työntekijä huomannut ylimääräistä palkkaa. Takaisinperinnän tulee kuitenkin olla kohtuullista ja oikeudenmukaista, ja takaisinperinnästä voidaan neuvotella työnantajan ja työntekijän välillä.

  Jos maksettava summa on suuri, voidaan esimerkiksi sopia summan kohtuullistamisesta tai takaisinmaksuajasta. Yleensä liikaa maksettu palkka kuitataan, eli vähennetään seuraavasta palkasta. Laissa kuitenkin säädetään, että työntekijän palkkasaamista ei saa kuitata siltä osin kuin palkka on lain mukaan jätettävä ulosmittaamatta. Oikeus palkan takaisinperintään vanhenee kolmen vuoden kuluttua.

  Virkasuhteen osalta palkan takaisinperinnästä säädetään erikseen laissa. Lain mukaan aiheettomasti maksettu palkka tai muu etuus voidaan periä takaisin, tai perittävä määrä voidaan vähentää seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä viranhaltijan palkasta. Palkasta ei saa periä enempää kuin mitä palkasta lain mukaan saadaan ulosmitata. Jos takaisinperintää on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen, takaisinperinnästä voidaan myös luopua. Oikeus takaisinperintään vanhentuu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton palkan tai muun etuuden määrä on maksettu.

• Lopputilin maksaminen?

  Työsopimuslain 2 luvun 14 §:n mukaan työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi. Tällöin työntekijälle on maksettava työsuhteen aikana kertyneet palkkasaatavat. Mikäli työsuhteesta johtuva saatava viivästyy, on työntekijällä oikeus saada palkkasaatavilleen korkolain mukainen viivästyskorko. Lisäksi työntekijällä on oikeus saada täysi palkka palkkasaatavan odotuspäiviltä kuitenkin enintään kuudelta kalenteripäivältä.

  Jos työsuhteesta johtuva saatava ei ole selvä ja riidaton, tai jos suorituksen viivästyminen on johtunut laskuvirheestä tai tällaiseen rinnastettavasta erehdyksestä, työntekijän tulee huomauttaa viivästymisestä työnantajaa kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Huomauttamisen jälkeen työnantajan tulee kolmen arkipäivän kuluessa suorittaa palkkasaatava. Oikeus odotuspäivien palkkaan alkaa tällöin työnantajalle varatun maksuajan kuluttua.

  Palkkasaataviin lasketaan kaikki työsuhteeseen liittyvät korvaukset sekä lisäksi korvaus pitämättömistä lomapäivistä. Työntekijälle maksetaan vuosiloman sijasta lomakorvaus. Lomakorvauksista säädetään tarkemmin vuosilomalaissa. Lomakorvausten kokonaismäärään vaikuttaa myös työsuhteeseen sovellettava työehtosopimus sekä mahdolliset muut työntekijän ja työnantajan välisessä työsuhteessa noudatettavat sopimukset tai käytännöt. Vuosilomalaki on pakottavaa oikeutta, josta voidaan kuitenkin poiketa työehtosopimuksella työntekijän hyväksi.

• Työntekijän työvelvoite irtisanomisajalla

  Työntekijällä on irtisanomisaikana velvollisuus jatkaa työn tekemistä, ellei työnantaja vapauta häntä siitä.

  Toistaiseksi voimassa oleva työsuhde päättyy, kun irtisanoutumisen tai irtisanomisen jälkeinen irtisanomisaika kuluu loppuun. Irtisanomisajan pituus voi määräytyä työsopimuslain, työehtosopimuksen tai työsopimuksen perusteella. Normaalisti sekä työnantajan että työntekijän velvollisuudet jatkuvat irtisanomisajalla.

  Työntekijän velvollisuuksiin kuuluu luonnollisesti työvelvoite, jolloin työntekijä jatkaa normaalisti työntekoa irtisanomisajan loppuun asti. Työnantaja voi kuitenkin halutessaan vapauttaa työntekijän työvelvoitteesta. Mikäli työntekijä laiminlyö työvelvoitteensa irtisanomisajalla, hänen on korvattava työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaava määrä.

• Sairasloma-ajan palkka?

  Työntekijällä, joka joutuu olemaan pois työstä sairauden tai tapaturman vuoksi, on oikeus sairausajan palkkaan. Edellytyksenä on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön, eikä siksi suoriudu työsopimuksen mukaisista tehtävistään. Työntekijä saa täyttä sairausajan palkkaa, jos hän työkyvyttömyyden alkaessa on ollut samassa työpaikassa vähintään kuukauden. Tätä lyhyemmissä työsuhteissa työntekijä saa sairausaikana 50 % tavallisesta palkastaan.

  Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa, jos työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Törkeää huolimattomuutta voi olla esimerkiksi loukkaantuminen humalassa baaritappelussa. Työkyvyttömyys voi johtua sekä työaikana että vapaa-ajalla sattuneesta tapaturmasta.

  Työntekijän velvollisuutena on ilmoittaa sairastumisestaan työnantajalle. Pyydettäessä työntekijän on myös esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestään. Jos työnantajalla on aihetta epäillä työkyvyttömyyttä, hän voi määrätä työntekijän valitsemansa lääkärin tarkastettavaksi.

  Lain mukaan työnantajan tulee maksaa sairausajan palkkaa sairastumispäivästä eteenpäin yhdeksän arkipäivän ajan. Palkkaa maksetaan työpäiviltä, jotka osuvat kyseiselle ajanjaksolle. Työehtosopimuksilla aikaa voidaan pidentää. Lain mukainen velvoite päättyy, kun oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa.

Muut oikeudelliset kysymykset

• Kotirauhan rikkominen?

  Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Kotirauha kuuluu täten yksilölle kuuluviin perusoikeuksiin. Kotirauhan käsitettä ei määritellä tarkemmin perustuslaissa, mutta kotirauhan suojaamisen keskeisenä kohteena on henkilön asunto, mutta suoja ulottuu myös laajemmalle. 

  Rikoslain 24 luvun 1 §:ssä on määritelty kotirauhan rikkomisesta. Kotirauhan rikkominen voi tapahtua monella tavalla esimerkiksi metelöimällä tai luvattomasti tunkeutuvalla kotirauhan ”suojaamalle” alueelle. 

  Kotirauhan rikkomisesta tyypillisin rangaistus on sakkorangaistus. Rangaistavuus edellyttää, että tekijä on menetellyt tahallisesti eli ollut tietoinen tekonsa vaikutuksista. Mikäli ulkopuolinen henkilö vahingossa kävelee kodin pihamaan poikki, eikä ole havainnut olevansa ”kotirauhan suojaamalla alueella”, kyse ei ole rangaistavasta teosta. Viime aikoina oikeudenkäynnissä ovat lisääntyneet tapaukset, jossa tekstiviestien ja puhelinsoittojen määrä on katsottu häiritseväksi, ja tämän vuoksi tekijä on tuomittu kotirauhan rikkomisesta. Mikäli kotirauhan rikkominen on kokonaisuutena arvostellen törkeä – esimerkiksi tekijä on käyttänyt väkivaltaa tai ilmeisenä tarkoituksena on ollut käyttää väkivaltaa – kyseessä on törkeä kotirauhan rikkominen, jolloin rikoksentekijä on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

• Mikä on kunnianloukkaus?

  Kunnianloukkauksesta säädetään rikoslaissa. Kunnianloukkaus voi tulla kyseeseen silloin, kun jonkun esittämä tieto, vihjaus tai kommentti on valheellinen tai muutoin halventava. Kunnianloukkaus voi kohdistua elossa olevaan henkilöön tai vainajaan. Lisäksi kunnianloukkauksen tulee olla sellainen, että se on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai henkilölle, jonka kanssa vainaja oli erityisen läheinen, taikka loukattuun kohdistuvaa halveksuntaa.

  Kunnianloukkauksen arvioinnissa otetaan huomioon myös loukatun henkilöllisyys. Esimerkiksi politiikon tai julkisuuden henkilön kohdalla kynnys kunnianloukkauksen soveltumiseen on korkeammalla kuin tavallisen kansalaisen kohdalla. Lain mukaan kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa, jos se ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

  Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

  Kunnianloukkaus on niin kutsuttu asianomistajarikos, eli siitä voidaan nostaa syyte vain silloin, kun loukattu vaatii sitä. Ulkopuoliset henkilöt eivät siis voi tehdä rikosilmoitusta, vaikka he kuulevat tai näkevät kunnianloukkauksen edellytysten täyttyvän.

• Näpistyksen seuraukset?

  Rikoslain mukaan näpistyksestä on kyse silloin, kun varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Yritys on rangaistava. Rikoksentekijä tuomitaan näpistyksestä sakkoon.

  Rikoslain mukainen seuraamus näpistyksestä on sakko. Käytännössä tämä tarkoittaa että näpistyksestä voidaan tuomita 1-120 päiväsakkoa. Päiväsakkojen määrään vaikuttaa teon olosuhteet, kuten anastetun omaisuuden arvo ja tekojen toistuvuus. Yhden päiväsakon määrä lasketaan tuomitun tulojen perusteella. Tämän lisäksi tekijän tulee palauttaa anastettu omaisuus tai korvata sen arvo. Näpistyksestä tehdään myös merkintä sakkorekisteriin.

  Nuorelle rikoksentekijälle näpistyksestä on lisäksi muita seuraamuksia. Jos tekijä on alle 18-vuotias, näpistyksestä ilmoitetaan myös hänen vanhemmilleen ja hänestä tehdään lastensuojeluviranomaisille lastensuojeluilmoitus.

• Ulosoton vapaakuukaudet?

  Ulosottokaaren mukaan velallinen voi saada ulosotosta vapaakuukausia, joiden aikana ulosmittaus keskeytetään määräajaksi. Vapaakuukausia voi saada, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, ja:

  • ulosmittaus on toimitettu tulorajaulosmittauksena;
  • velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat; tai
  • keskeyttämiseen on erityinen syy (esimerkiksi velalliselle tai hänen perheelleen tärkeä hankinta, kuten silmälasit tai kodinkone).

  Ulosottokaaressa on myös eräs poikkeuksellinen peruste, joka on voimassa 1.5.2021-31.12.2021. Velallinen voi saada vapaakuukausia myös silloin, kun velalliselle on aiheutunut covid-19-epidemiasta tai siitä johtuvista poikkeusoloista johtuva väliaikainen maksuvaikeus. Tällöin vapaakuukausia voi saada, vaikka ulosmittaus ei ole jatkunut yhtä vuotta.

  Jos palkan ulosmittaus toimitetaan elatusavun perimiseksi, velalliselle voidaan antaa vapaakuukausia vain painavasta syystä.

  Tulorajaulosmittauksessa velalliselle annetaan automaattisesti kaksi vapaakuukautta vuosittain. Muilla perusteilla vapaakuukausia voidaan antaa velallisen hakemuksesta enintään yhteensä kolme vuosittain. 

• Yksityinen pysäköinninvalvonta, parkkisakko?

  Niin sanottuja parkkisakkoja on kahta tyyppiä, pysäköintivirhemaksu ja pysäköinnin valvontamaksu. Pysäköintivirhemaksu on viranomaisen määräämä seuraamus virheellisestä pysäköinnistä. Poliisin ohella pysäköinninvalvonnasta voi huolehtia kunnallinen pysäköinninvalvonta. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan käsitellä viranomaisten määräämiä pysäköintivirhemaksuja, vaan yksityisiä pysäköintivirhemaksuja. Lisäksi tarkastellaan hieman kysymystä siitä, pitääkö sellaisia yleensä maksaa vai ei. 

  Pysäköinnin valvontamaksussa on kysymys yksityisoikeudellisesta sopimussakosta. Pysäköinnin valvontamaksu, jonka on kirjoittanut jokin yksityinen parkkifirma, ei kuitenkaan tarkasti ottaen ole sakko, vaan juridisesti kysymys on sopimussuhteeseen perustuvasta sopimusrikkomuskorvauksesta. 

  Sopimusrikkomus edellyttää aina sopimuksen olemassaoloa. Sopimus voi syntyä muun muassa suullisesti, kirjallisesti tai konkludenttisesti eli hiljaisesti. Tyypillisesti maksullisten yksityisten parkkialueiden käyttö perustuu kirjallisen ja konkludenttisen sopimuksen yhdistelmään. Sopimusehdot ovat kirjattuna esimerkiksi parkkialueella olevaan kylttiin, johon on kirjoitettu pysäköinnin hinta ja muut ehdot sekä ehto, jonka mukaan ”pysäköimällä hyväksyt ehdot”. Siten auton pysäköivä tulee sopimussuhteeseen kyltin kirjoittajan kanssa. On kuitenkin huomattava, että sopimuksen tekijällä tulee olla kyky tehdä sopimuksia. Toisin kuin ihmiset, ajoneuvot eivät ole oikeussubjekteja, jotka pystyvät tekemään sopimuksia. 

  Pitääkö yksityinen pysäköinnin valvontamaksu maksaa?

  Tähän ei ole aivan yksiselitteistä vastausta, vaan vastaus riippuu monesta tekijästä. On kuitenkin selvää, että jos sopimusehdot ovat olleet riittävän selvästi näkyvissä ja ajoneuvon kuljettaja on niistä tietoisena pysäköinyt auton ja laiminlyönyt maksuvelvollisuutensa, valvontamaksu on syytä maksaa. Olethan tällöin rikkonut sopimusta. Jos ehdot taas eivät ole olleet havaittavissa, tai jos on epäselvyyttä, kuka ajoneuvoa on kuljettanut, valvontamaksun kohdistaminen oikealle henkilölle voi olla hankalaa. Yleinen oikeudellinen periaate nimittäin on, että vaatimuksen esittäjällä on näyttötaakka vaatimuksensa perusteista. Siten parkkifirman on lähtökohtaisesti kyettävä todistamaan, kuka heidän sopimuskumppaninsa on. Kuten edellä olemme todenneet, ajoneuvo ei voi olla tällainen sopimuskumppani, koska ajoneuvo ei voi tehdä sopimuksia..

  Jos olet saanut aiheettomasti pysäköinnin valvontamaksun, se tulee kiistää. Jos parkkifirma ryhtyy asiassa oikeudellisiin toimiin, kannattaa olla yhteydessä lakimieheen. 

Asiakirjat

• Miten lataan asiakirjan?

  Asiakirjan lataus onnistuu kätevästi asiakirjat-osiosta. Valitse kategoria, johon liittyvän asiakirjan haluat ladata. Selaa kattavaa asiakirja-valikoimaa ja kun olet valinnut tarvitsemasi asiakirjan, paina asiakirjan kuvakkeesta. Asiakirja aukeaa ponnahdusikkunaan, jonka alalaidassa olevaa "lataa" -painiketta painamalla asiakirjan lataus alkaa automaattisesti. Voit myös etsiä relevantteja asiakirjoja sivuston "hae" -toiminnolla.

  Kaikki Laki24 -asiakirjat ovat valmiiksi muotoiltu Word-tiedostolle. Asiakirjan latauksen jälkeen pystyt itse muokkaamaan ja täydentämään asiakirjan kohtia. Asiakirja sisältää asiantuntijan Top 5 suositukset, joiden avulla saat asiakirjan helpommin täytettyä. Mikäli tarvitset lisätietoa asiakirjan tarkoituksesta, voit soittaa lakipuhelimeen ja asiantuntijamme neuvovat sinua asiakirjan laadinnassa.

  Lakipuhelin palvelee numerossa 0600 111 33.

• Maksavatko asiakirjat?

  Laki24:n tarjoamat asiakirjat ovat ilmaisia. Voit ladata asiakirjoja jokaisesta kategoriasta omalle tietokoneellesi ilman sitoutumista. Asiakirjoja on mahdollista muokata omiin tarpeisiin ja käyttää myöhemmin.

  Kaikki Laki24-asiakirjat ovat Suomen Juristien laatimia. Ne ovat sisällöltään laadukkaita ja ulkoasultaan tyylikkäitä. Voit tutustua meihin tarkemmin osoitteessa www.suomenjuristit.fi.

• Miksi asiakirjat ovat ilmaisia?

  Laki24:n kautta haluamme mahdollistaa lakipalvelujen saatavuuden kaikille nopealla, helpolla ja edullisella tavalla. Halumme olla edelläkävijöitä omalla alallamme ja pyrkimyksemme helpotta lakipalvelujen saatavuutta johtivat osaltaan siihen, että päätimme tarjota kattavan valikoiman arkea helpottavia asiakirjoja sekä yritysten että yksityishenkilöiden käyttöön.

  Asiakirjat ovat Suomen Juristien asiantuntijoiden huolellisesti laatimia asiakirjoja, jotka ovat suunnattu helposti saatavaksi ja täydennettäväksi. Asiakirjamalli on tarkkaan mietitty asiakkaan näkökulmasta juuri heille sopivaksi. Pohjia on kätevää ja yksinkertaista muokata itse Word-tiedostosta. Jokainen asiakirja sisältää asiantuntijan Top 5-vinkkiä asiakirjan laatimisen helpottamiseksi.

Artikkelit

• Ovatko artikkelit uusia?

  Laki24 on aloittanut toimintansa jo vuonna 2014, jolloin ensimmäiset artikkelit on kirjoitettu. Artikkeleita syntyy asiantuntijoiden ja harjoittelijoiden toimesta kuukausittain. Laki24:n porukka pitää huolen siitä, että sivustoiltamme löytyvät artikkelit ovat päivitettyjä ja ajantasaisia. Otamme vastaan ideoita uusista aihealueista ja oikeudenaloista mielellämme! Laita sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@laki24.fi, mikäli toivot näkeväsi jotain uutta sivuillamme!

• Montako artikkelia sivustoilla on?

  Laki24 sivustot tarjoavat yli 3200 ilmaista artikkelia käyttöösi yli 30 oikeudenalalta. Tämän lisäksi sivustomme tarjoavat yli 50 huolellisesti laadittua ja ilmaista asiakirjaa. Toivomme sivustojen herättävän oikeudellista keskustelua ja avun mahdollisiin ongelmiin. Laki on tarkoitettu jokaisen ymmärrettäväksi!

• Kuka artikkelit on kirjoittanut?

  Artikkelit ovat Suomen Juristit Oy:n asiantuntijoiden ja harjoittelijoiden kirjoittamia.

  Laki24 sivustolta löydät 19 pääkategoriaa, jotka käsittelevät yksityishenkilön asioita oikeudellisesta näkökulmasta. Löydät siis vastauksia muun muassa perhe- ja perintöoikeudellisiin kysymyksiin, vero-oikeuden kiemuroihin ja siviiliprosessin hoitamiseen. Yrityksille löytyy puolestaan 13 yritysoikeuteen liittyvää pääkategoriaa, jotka auttavat erilaisissa oikeudellisissa ongelmissa, joihin voi törmätä esimerkiksi yritystä perustettaessa, johdettaessa tai myytäessä.

Asiakaspalvelu

• Miten saan yhteyden asiakaspalveluun?

  Mikäli sinulla tulee kysyttävää liittyen Laki24-sivustoon, lakipuhelimeen, tai asiakirjoihin ja niiden lataukseen, voit olla asiakaspalveluumme yhteydessä laittamalla sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@laki24.fi. Vastaamme yhteydenottoihin nopeasti ja mielellämme!

• Kuka vastaa yhteydenottoihin?

  Jos lähetät asiakaspalveluumme sähköpostia, vastaa yhteydenottoihin toimistomme sihteeri.

• Kenelle sivustot on tarkoitettu?

  Laki24-sivusto on tarkoitettu jokaiselle. Sivusto tarjoaa selkokielellä artikkeleita jokaisesta oikeudenalasta. Lisäksi Suomen Juristien asiantuntijat kirjoittavat kuukausittain asiantuntija-artikkeleita, jotka tavoittavat kollegoita, professoreita, opiskelijoita, yrittäjiä ja työntekijöitä. Toivomme tarjoavamme jokaiselle lukijalle uusia oivalluksia heidän lukiessaan artikkeleitamme.

Lakipuhelin

• Lakipuhelimen salassapitovelvollisuus?

  Lakipuhelimeen vastaa Suomen Juristit Oy:n lakimies, jonka tulee noudattaa Lakia luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011) sekä toimia Asianajoliiton tapaohjeiden edellyttämällä tavalla. Lakimiehellä on täten ehdoton salassapitovelvollisuus puhelun aikana saaduista tiedoista, eikä tietoja voi luovuttaa kolmansille osapuolille. Mikäli lakipuhelimessa käyty keskustelu johtaa toimeksiantoon asiakkaan ja Suomen Juristit Oy:n välillä, varmistamme mahdolliset esteellisyydet sekä lakimiehen että Suomen Juristit Oy:n puolelta ennen toimeksiantosopimuksen allekirjoitusta. Toimeksiantosuhteen aikana noudatamme vastaavalla tavalla ehdotonta salassapitovelvollisuutta. Salassapitovelvollisuuden mahdollinen rikkominen on on säädetty Rikoslaissa rangaistavaksi teoksi. Voit siis huoletta soittaa lakipuhelimeen olla varma siitä, että asiasi käsitellään luotettavasti. Puheluja ei myöskään nauhoiteta ja / tai säilytetä.

• Kuka vastaa lakipuhelimeen?

  Lakipuhelimeen vastaa aina Suomen Juristien asiantunteva lakimies. Voit luottaa siihen, että lakipuhelimessa sinua palvellaan asiallisesti ja asiantuntevasti.

• Koska voin soittaa lakipuhelimeen?

  Suomen Juristit Oy:n ylläpitämä lakipuhelin palvelee yksityis- ja yritysasiakkaita joka päivä. Lakipuhelin on avoinna jokaisena viikonpäivänä klo 8-20 sekä viikonloppuisin klo 10-18. Lakipuhelin maksaa 2,95€/min + pvm.